Wokkikokki ja piikkimaton ihanuus

Eilen oli työpäivän ja sen päälle uimahallireissun jälkeen huutava nälkä. Käytiin miehen kanssa pikaiseen kaupassa ja puolivalmiista aineksista syntyi maukas wokki, joka oli tämänkin päivän pelastus. Aineksina pakastekasviksia espanjalaisittain, broilerinfileesuikaleita, katkarapuja, couscousia, kookoskermaa sekä UncleBens- valmiskastiketta, makuna curry ja kookos. Röyh.

Viikonloppuna hankimme piikkimaton. Ihan kotoisasti Tokmannilta. Ja on muuten hyvä värkki! Ensin tuntuu hyvin erikoiselta, sattuukin vähän. Mutta sitten; ihana lämpö leviää koko kehoon ja rentous valtaa mielen. Taivaallinen tunne! Olen siis käyttänyt mattoa paljaaseen selkään, viltin alla maaten. Suositus on 20-40minuuttia päivässä, mutta viikottainkin käytettynä pitäisi auttaa. Voi käyttää myös jalkapohjille, lantiolle jne. Pakkausselosteen mukaan matto muun muassa auttaa rentoutumaan, kiihdyttää aineenvaihduntaa, auttaa saamaan paremman unen ja helpottaa nikamavaivoja sekä selkäsärkyjä. Suosittelen!

Kirkastumaan päin

Sekä kelit, että pää. Sadetta, sumua ja harmaata on piisannut tällä viikolla oikein urakalla. Puhdas, valkea hanki on muisto vain. Tänään lenkillä taivaanranta jo kirkasteli, huomiseksi lupailtiin äsken telkkarissa poutaa. Rankan työviikon jälkeen pääkin alkaa taas kunnon unien ja parin lenkuraisen jälkeen olla ojennuksessa. Mies toi pääkaupungin reissultaan odottamattomia, ihania tuliaisia: loistavan Rukan urheilukerraston, appiukon ostamat töppöset sekä sydän-koristevalon, joka pääsi keittiön akkunalle. Hurrikaanilyhty on miehen ostos citymarketista jo hieman aiemmin.

Isä

Isä on kartta maantiellä. Kompassi elämän polulla. Järki päässä, jalat maassa. Lämmin ja hupsu sydän. Sinun ansiostasi olen aina saanut tuntea olevani hyvä sellaisena kuin olen. Kiitos kaikesta Isä. Onnellista Isänpäivää!

Tule hyvä kakku ja muuta ruokapuhetta

... ja tulihan siitä. Ohje on Anna-Leena Härkösen Taikinaterapia-opuksesta hieman muunneltu. Hyvää tuli, osui ja upposi! Hyvää oli myös päivän eväs. Kylmäsavulohi-katkarapupastaa, höystettynä sipulilla, paprikalla, valkosipulilla ja auralla. Slurps. Olen siis parantunut. Kuten kuvitella saattaa. Tauti painui niin nopeasti tiehensä, etten osaa kuvitella syyksi muuta kuin tuon saamani piikin.

Hauras

...ja kaunis. Pakkashuurteen peittämä kasvillisuus. Hauras on olokin. Kuumetta pukkaa ja joka kohtaa kolottaa. Lie johtunee eilen saadusta rokotteesta, vai onko muuten vaan tauti iskemässä. Tänään kuitenkin jään kotiin. Peiton alle pötköttämään. Jospa huomenna olisi jo tomerampi olla.

Syksy ja synttärit

Ennen lunta. Kuivaa, kylmää ja tuulista. Pää lyö vähän tyhjää. On tuhat ajatusta ja toisaalta ei yhtään. Synttärit oli ja meni. Taas vuosi lisää, ja vuosi vuodelta aika kuluu nopeammin. Joulukin jo lähestyy kovaa vauhtia. Nyt on tarpeen sytyttää kynttilöitä ja pysähtyä.

Kotiinpaluu

Rukalta kotiuduttu hieman haikein mielin. Arkiahdistus läheni samaa tahtia kuin kotipihakin. Ihanaa kotiin on tulla, oma rakas pesä kun on, ei sillä. Eikä me lomalla niin erityisiä touhuttu; liikuttiin, levättiin ja luettiin. Mutta se, yhteinen aika, tekee kaikesta niin luksusta. Ja kun työt alkaa, tietää sen taas olevan tiukilla. Vuorotyössä kun lähtee vuorot kiertämään, niin se ei välttämättä tiedä yhtään yhteistä vapaata moneen viikkoon. Mutta olen kiitollinen tästä! Tuleehan niitä uusia reissuja. (Nyyh!!)