tiistai 26. elokuuta 2008

Herkkua

Lempiruokia on monia, mutta tämä on jo monen vuoden ajan ollut yksi suosikeistani. Vie lähes kielen mennessään, ja on helppo valmistaa isommallekin porukalle. Äidiltä taisin reseptin saada ja nyt siitä on muodostunut oma versio. Eli homman nimi on broilerinfileepihvejä kasvispedillä ja valkosipulinen fetajuustokastike. Kasviksia voi vaihdella mielensä mukaan, minun suosikkejani ovat kesäkurpitsa, paprika, sipuli ja valkosipuli. Nämä marinoidaan oliiviöljyssä, jota voi makunsa mukaan maustaa yrtein ja pippurein. Itse käytän chiliä, suolaa, basilikaa, timjamia ja maustepippuria. Marinoidut kasvikset saavat muhia tovin (n15min) uunissa, pellillä tai vuokassa, ennen kuin ruskistetut fileepihvit nostetaan kasvisten päälle kypsymään. Tämän jälkeen herkku voi tiristä uunissa n.40min 175 asteessa.


Fetajuustokastike syntyy fetatetrasta joka muussataan haarukalla, sekoitetaan siihen purkillinen kermaviiliä, maustetaan useammalla puristetulla valkosipulinkynnellä sekä rouhitulla mustapippurilla. Kylmä kastike kruunaa herkullisen annoksen. Lisäkkeeksi sopii keitellä vaikkapa jasmiiniriisiä jos mielii.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Vähemmän likaiset ikkunat

Mietin tuossa, voisinko otsikoida tekstin sanoin `puhtaat ikkunat`, ei herra paratkoon, ei tuon sorttinen ilmaus käy kuvaamaan minun ikkunan pesuani. Tarkemmin ajatellen otsikko `puhtaammat ikkunat` tuntuu myös liioitellulta. Minun jäljiltäni ikkunat eivät koskaan ole puhtaat, vähemmän likaiset kuvaa lopputulosta yllättävänkin hyvin. Aina jää raitoja tai länttejä, aurinko viimeistään paljastaa asioiden oikean laidan. Äidillä on aina puhtaat ikkunat, samoin mummolla. Sekä anopilla. Siskollakin puhtaammat kuin minulla, vaikkei pesekään niitä koskaan. Ikkunanpesu ei ole minun heiniäni ja olen hyväksynyt kohtaloni, etteivät ikkunani ole kirkkaat. Eivätkä tule olemaan. Pesen ja pesen, mutta puhdasta ei tule. Ja jos joskus tulee, niin se ei kauaa kestä. Talossamme on lyhyet räystäät, sade pääsee piiskaamaan siitepölyt ikkunalaudoilta laseihin. Liian lyhyiden räystäiden alla lintusten valtakunta. Tipujen pesiä on joka nurkalla ja kotiin tähdätessään ne sekopäisinä sinkoilevat päin ´puhtaita´ ikkunoitani. Vanhat lasit vanhassa talossa ovat luonnollisesti naarmuiset eikä kirkaana pysymistä myöskään edistä tolkuton kynttilöiden polttaminen kesät talvet. Noh, nyt kuitenkin taas urakka takana lyhyemmän kaavan mukaan. Laiskotti ja pesin vain sisältä ja ulkoa. Suljin kaihtimet nopeasti ja toivoin, että kun avaan ne seuraavan kerran, on tapahtunut ihme ja kirkkaus tullut.





Ihania perhosia riitti ihasteltavaksi tänä aurinkoisena päivänä. Tosin vähän väliä on pilvessä, mutta kuitenkin. Eilen sain päähäni, että tänään voi vaikka olla viimeinen lämmin ja aurinkoinen päivä tänä kesänä. Päätin ottaa siitä kaiken irti. Aamulla sonnustauduin toiveikkaasti bikineihin ja levitin viltin pihamaalle. Käytännössä aurinko on paistanut pisimmillään noin viisi minuuttia yhtä soittoa. Ja olen kaikenkaikkiaan tehnyt kaikkea muuta kuin ottanut aurinkoa. Vaihtanut lakanoita, pessyt pyykkiä, pessyt niitä kirottuja ikkunoita ja kuvannut perhosia. Kaikki bikineissä, niinkuin ´hellepäivänä´ kuuluukin. Naapurinrouva loi vaatetukseeni ihmetteleviä katseita viilettäessään oli tuulipuvussaan. Kohteliaasti hän kuitenkin vain tervehti eikä kysynyt mitään. Mielessään luultavasti povasi kesäflunssaa. Pilvien välissä olen uskollisesti kirmannut viltilleni makaamaan pieneksi toviksi. (kirmaaminen ei tosin kohdallani ole vieläkään kovin lennokasta, koipi on kokeilussa, tohtori sanoi; katsotaan mitä kestää, olisi halunnut jatkaa sairaslomaani, minä en.) Kesästä pitää nauttia! Vaikka väkisin.

perjantai 22. elokuuta 2008

Tilauksessa

Syksyn hiipimistä fiilistellessä on ollut mukava paneutua (lehtien välityksellä) syysvaatetuksen uusiin tuuliin. (Aikaa on ainakin ollut tuohon puuhaan riittämiin) Kylläpä tuolla ulkona sataa ja viimoo siihen malliin, että lämpöisempi varustelu on pian paikallaan. Seuraavat vermeet innostuin tilaamaan Ellokselta. Hintakaan ei ollut päätä huimaava kun käytin ostoksiini kaksi 50% alennuskuponkiani. Pitkä neulosliivi lämmittämään samettisia syysiltoja ja takki sitten kovempiin puhureihin. Toivotaan vaan peukut pystyssä että koko osuu passelisti. (Toisenlaisiakin kokemuksia löytyy ;0))


torstai 21. elokuuta 2008

Syksy hiipii










Syysmetsässä

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen! Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden, märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa, — en mitään maailmassa voi siten rakastaa. Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen, joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen. Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on. Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

Saima Harmaja

maanantai 18. elokuuta 2008

Pakollinen tauko...

...bloggauksessa. Oma kone ei suostu yhteyksiin. Kurjaa. Palailen toivottavasti piakkoin.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Nyhjää tyhjästä ja muita huvituksia

Kesän alussa tehty kranssi alkoi näillä sateilla ja tuulilla näyttää turhan vehreältä, joten oli tarpeen tehdä asialle jotain. Kipeine koipineni en Tiimariin niin vaan pääse juoksentelemaan, joten materiaalia oli kaiveltava (sotkuisten) kaappien kätköstä. Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen noista lähtökohdista.

Muuten olen kuluttanut aikaa tänään aamuturinoilla kahvin merkeissä rakkaan ystävän kanssa. Makaamalla kylmäkallen kaverina migreenin kourissa (juu näköjään kyllä, estolääkityksestä huolimatta!). Kiristelemällä vuotavaa putkea keittiön allaskaapissa. Kiristelemällä miehelle hermoja edellämainitusta asiasta puhelimessa (ja sitten pyytelemällä anteeksi). Sekä keittelemällä kaurapuuroa, jota yht`äkkiä teki valtavasti mieli.


tiistai 12. elokuuta 2008

Kurja kinttu

Tänään luulin jo olevani töissä. Mutta toisin kävi. Vielä kahden viikon lepo kintulle, ja jos ei parane niin sitten leikellään. Tylsä, tylsempi, tylsin. Enkeli vaan jaksaa hymyillä sinnikkäästi. Samaan pyrin minäkin. Toisinaan onnistun, joskus en.


Lehtiä, olympialaisia, marjoja pensaista, tänään aurinkoakin hitusen. Piristäviä vieraita. Miehen odottelua töistä kotiin. Kokkailua ja herkuttelua vähenevässä määrin, sillä jos tämä meno jatkuu liikkumisten osalta, on takapuoli pian laajuudeltaan Brasilian luokkaa.

Kuvat kimaltelevista siksi, että elämään kaipaisi juuri nyt vähän säihkettä. =0)


maanantai 11. elokuuta 2008

Päivän pipana



Sain kuvan tunnustuksen Rosegardenin Hanneloorelta,
kiitos kovasti, toit paljon iloista mieltä päivääni!

Tunnustuksen saaja:

-saa antaa tunnustuksen viidelle blogille eteenpäin
-näistä neljän tulee seurata sinun blogiasi
-yhden tulee olla uusi tuttavuus ja asua eri paikkakunnalla kuin kirjoittaja
-blogin kirjoittajan tulee linkittää niihin blogeihin joille tunnustuksen antaa eteenpäin

Jatkan tunnustusta eteenpäin kotvasen tuumattuani tällä kertaa näille mukaville ja elämänmakuisille blogeille.

Maalaiselämää
Arjen Aarreaitta
Elämän eliksiiri
Hattarakaruselli
Lahonnut lankkulattia


sunnuntai 10. elokuuta 2008

Potra piirakka

Leivoin tänään kreikkalaistyyppisen jauhelihapiiraan. Ohje on alunperin Kodin Kuvalehdestä 4/08, mutta muuntelin sitä hieman mieleisekseni. Minulla on yleensäkin tapana säätää ohjeita hieman, en malta pysyä tarkoissa kaavoissa. Haluan kokata omalla tyylillä. =0)

Tein piiraan voitaikinasta. Kaulitsin puolen kilon valmistaikinan (laiska!) kahdeksi ohueksi levyksi. Alin levy pohjaksi oliiviöljytettyyn vuokaan.

Täytteeksi ruskistin ensin pannulla 400g possun jauhelihaa, johon lisäsin basilikaa sekä mustapippuria. Viipaloin sekaan paketillisen filepekonia, 4 valkosipulin kynttä, sipulin sekä 4 tuoretta herkkusientä. Lopuksi lisäsin pannulle viipaloituja oliiveja sekä kapriksia. Annoin muhitella hetken, minkä jälkeen pannu pois levyltä ja lisäsin täytteeseen kaksi raakaa kananmunaa, purkin ranskankermaa sekä tetran murennettua fetajuustoa. Toinen kaulittu taikinalevy kanneksi. Voitelu munalla ja uuniin 175 asteeseen n. 40 min.

Hyvää oli ja tosi ruokaisaa! Raikas, vaikkapa persikkainen salaatti olisi sopinut rinnalle, täytyy muistaa seuraavan kerran. Piiras kuittasi siis sunnuntai-päivällisen meillä tänään ja kyllä napa pullottaa =0)

Matkan varrelta


Lauantai-iltapäivänä teimme miehen kanssa päivän ratoksi pienen rengasreissun lähiseutuvilla. Seuraavat kuvat tarttuivat linssiin matkan varrelta. Kuvissa elämää nähneitä rakennuksia, vanhaa tehdasaluetta sekä asemarakennus. Ajan patinaa.












perjantai 8. elokuuta 2008

Sadepäivän ratoksi...

voi vaikkapa palata kuvien myötä auringon pariin. Eikä tarvitse edes mennä kovin kauas. Eilinen oli poutainen, vaikkei kuitenkaan enää niin lämmin päivä. Syksy taitaa tosiaan olla ovella. Kolkuttelee varovasti. Halusin ottaa kesäisiä kuvia todistellakseni itselleni, että kesä pesii vielä luonamme. Lämpömittari vain muistutti tosiasioista. Viileäksi käy. Kaikissa vuodenajoissa onneksi on omat hyvät puolensa. Ja minä pidän syksystä. Ensimmäinen kirpeä, kuurainen syysaamu. On kylmää, mutta aurinkoista. Hengitys huuruaa. Raikasta ja ihanaa.

Siihen on kuitenkin vielä matkaa. Eihän sitä tiedä, josko meitä vielä lämmölläkin hellitään. Loppukesä, ei syksy vielä. Malttia elää jokainen päivä. Näihin kuviin voi palata talven pakkasilla. Kun kaipaa kesään. Lämpöön ja valoon.






Eilen en halunnut enää nököttää kotona. Otin auton alle ja hurruutin mummolaan. Jalka ei hirveästi tykännyt. Mutta mieli kyllä. Nämä inspiraatiokuvat sieltä ja lähimaastosta. Mummolassa on hyvää henkeä.








torstai 7. elokuuta 2008

Olemisen sietämätön keveys

Polvi kipuaa edelleen ja olen sairaslomalla. Ei uskoisi miten koville ottaa kun pitäisi malttaa olla vaan. Juu, tiedän, ei saa valittaa, tämä kuitenkin ohimenevää ja on paljon ihmisiä jotka ovat oikeasti tosi sairaita. Tiedän. Mutta ketuttaa silti. Haluaisin lenkille, pihatöihin, touhuta normaaleja asioita normaaliin tahtiin. Parane jalka, parane.

Mietin, miten usein arjen kiireessä toivon, että olisi aikaa olla vaan. Mikä nyt sitten mättää, kun sitä olisi roppakaupalla. No, kai se on ihmisen luonto, halu itsemääräämiseen. Nyt kun lepo onkin pakollista, se ei tunnu enää hyvälle.



Kitinän keskellä tajuan kuitenkin, että paljon on aihetta kiitokseen. Mies huolehtii jalkapuoli- vaimostaan. Käy kiltisti kaupassa hakemassa kaiken mitä pyydän. (Osti myös Duffyn levyn) On rakkaita ihmisiä ympärillä jotka välittävät ja kysyvät vointia. Tarjoavat apua. Perhe ja ystäviä. Yksi ystävä erityisesti, jonka lasken lähes perheeksi. Olen kuitenkin pääosin terve. On vielä kesä, kärpäsiä ja aurinko paistaa. Ja illalla lämmitetään taas sauna. Ja sytytellään kynttilöitä hämärtyvässä illassa. Ja ehkä takkaankin laitetaan tulet.
Tarkemmin ajatellen kaikki on vallan mainiosti.

tiistai 5. elokuuta 2008

Hyvä värkki

Myönnettäköön. Olen riippuvainen kahvista. Eritoten aamukahvista. Päivä ei meinaa startata ilman sitä. Miehen kanssa pannullinen puoliksi tai itselle viisi kuppia. Juon sitä isosta mukista hitaasti, niin, että suurimman osan nautin kylmänä. Mukin pitää olla riittävän suuri, että sinne mahtuu työntämään myös nenän. Kahvissa ainakin yhtä tärkeää kuin maku, on tuoksu!!

Minulla on tapana haahuilla kahvimukin kanssa ympäri taloa aamuaskareita touhuten, enkä koskaan muista juoda mukia täysin tyhjäksi. Missä kohtaa korvien välissä lie syy moiseen. Lohdullista, että tiedän muitakin joilla sama vika. Miehestä on tajunnanräjäyttävää, etten koskaan juo kuppiani tyhjäksi ja koneeseen laittaessa tippa roiskuu pitkin lattioita. Noh. Vikansa kullakin. Yritä kestää rakas.

Pidän myös päiväkahveista ja iltakahveista. Lehden lukeminen yhdistettynä kahvitteluun vastaa minun käsitystäni yhdestä parhaasta tavasta rentoutua. Pihakahvit ovat täysin oma lukunsa. En ole erikoiskahvien perään. Latte silloin tällöin menettelee, mutta silti vannon Juhla Mokan nimeen.

Kuvan Moccamaster tukee kahviriippuvuuttani erinomaisella tavalla. Keittää hyvät sumpit ja nopeasti. Saimme kyseisen värkin häälahjaksi appivanhemmilta. Enkä luopuisi siitä mistään hinnasta On nimensä veroinen mestari.

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Tulevaa satoa


Pihamaalla kypsytään hissunkissun. Pienet, mutta makeat omenat, karviaiset ja viinimarjat odotteleva herkkusuita.









Ujo Ruusunen kurkistaa varovasti pensasverhon raosta.


Kimalainen kukkasessa


Siro Kuunlilja ojentaa sorjaa varttaan taivasta kohden