sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Mikä maa, mikä planeetta???

Miten helkkarissa ihminen voi mennä sekaisin yhdestä kesäaikaan siirtymisestä?? Ensin olin siirtymässä jo viikkoa liian aikaisin ja höpötin töissäkin kaikille, että muistakaahan siirrellä kellojanne, että olette oikeaan aikaan töissä. Yökkökin tuuletteli tuntia lyhyempää yövuoroaan. Ja aivan turhaan. Lienevätkö osuneet työmaalle oikeaan aikaan, tiedä tuota. Itse kun jäin autuaasti lomalle. Nyt olin tärkeänä illalla nukkumaan mennessä laittanut kellon jo kesäaikaan ja soimaan aamulla, jotta osaan herättää lapsen lentopalloturnaukseen. Ja kappas vaan. Kun olin herättänyt lapsen, laittanut aamupalan ja toinenkin pomppi jo yläpystyä hereillä, huomasimme, että kännykkäni olikin hoidellut ajat kohdilleen ihan omatoimisesti yöllä ja niinpä olimme kaikki pystyssä tuntia liian aikasin. Eli entistä aikaa vaille kuusi! Argh. Eikun lapsonen vielä tirsoille ja minä kukkumaan tunnin verran oikean lähtöajan koittoa. Kyllä ei ole liian hienoista vehkeistä kuin haittaa, sanoisi meidän isä. Ja sitäpaitsi, ei taida pääkään leikata tällä tytöllä ihan
partaveitsen lailla. =0)

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Päivän pipana

Sain vastikään tämän mieltä lämmittävän, ihanan tunnustuksen Vaaralan Krisseltä. Kiitokset Krisselle rutistusten kera <3
Haluaisin jakaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville seuraamilleni viehättäville blogeille:
Täältä pesee!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Keskellä viikkoa


Me lomailemme. Ihan kotisilla vaan. Päivään kuului ruokaostoksia, lötköilyä, herkkuruokaa ja pitkä lenkki miehen siskon kanssa. Lähikaupassa leikkuutetut lohimedaljongit kävivät pannun kautta uunissa ja saivat seurakseen paistettua kevytvuohenjuustoa, miniluumutomaatteja ja hapankaalia. Meidän ilta menee agenttihommiksi. Pääsemme vihdoinkin käsiksi uusimpaan Bondiin. Vähänkö olen tätä odottanut! Toivotaan etteivät James & kumppanit petä odotuksia tälläkään kertaa.

Ps. Käytiin viikonloppuna tyttöjen kanssa katsomassa "Himoshoppaajan salaiset haaveet", eikä ollut huono ollenkaan. Kimaltavan pinnan alta löytyi oikein sanomaakin ja kaupanpäällisiksi sai monet hersyvät naurut.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Metsää puilta

Joskus sitä miettii kaiken kiireen ja hälinän keskellä, että mikä se oikein olikaan elämässä tärkeää. Tuntuu että pienet asiat estävät näkemästä kokonaiskuvaa ja sitä sortuu takeltelemaan epäolennaisten asioiden suohon. Kun on kiire ja paljon pakollista tehtävää tulee helposti kärpäsestä härkänen. On turha murehtia asioita joille ei voi mitään ja on turha surra etukäteen tulevaa, kun asioilla on kuitenkin tapana järjestyä tavalla tai toisella. Jotkut jutut kulkevat omia ratojaan, etkä voi kuin vierestä ihmetellä. Ehkäpä juuri se tekee elämästä ihmeellistä. Usein saavuttaa haluamansa mutkan kautta, silloin kun sitä vähiten odottaa. Pienet asiat tuovat suurimman ilon, parhaat jutut ovat usein ilmaisiakin. Kuten kävelylenkki raikkaassa, aurinkoisessa maaliskuun sunnuntaisäässä.
Kohta painelen sellaiselle.
Kun on aikaa pysähtyä, näkee kirkkaammin.
Aurinkoista uutta viikkoa ja kepeitä sydämiä <3

torstai 19. maaliskuuta 2009

Hyvä päivä

Suurimpana syynä se, että päivä oli vapaa. Yhdeksän päivän työputken jälkeen se tuntui taivaalliselle. Sai herätä miehen kainalosta ilman kellon soimista. Lisäksi paistoi aurinko, oli mitä ihanin kevätsää ja ulkoilin iltapäivällä lämmössä paistatellen parisen tuntia. Sain siivottua ja pestyä pyykkikorin tyhjäksi, sekä vaihdettua lastenhuoneeseen kevätverhot. Sain myös viimein aikaiseksi käydä kempparissa ostamassa meikkivoidetta, joka loppui jo ajat sitten. Huomenna ei enää tarvitse työntää naamaan sitä kesällä sopivaa sävyä ja todeta, että naama näyttää käyneen solariumissa, kaula ei ;0) Muistin hankkia myös uuden Vitaliksen, joka uhkaavasti läheni loppuaan. Ja ilman Vitalista ei tämä tyttö tule toimeen päivääkään. (Vitalis edustaa minulle korvaamatonta huulirasvaa, pienenä äiti työnsi sitä kyllä poskiinkin pakkasella. Olen kokeillut kaikki huulirasvat ja ei ole Vitaliksen voittanutta. Bonuksena ihana tuoksu.) Se uhkakuva siis poissa päiväjärjestyksestä. Nyt odottaa vielä iskemätön Kotivinkki ja varpaankynsien lakkaus. Illemmalla saunaa ja Kotikatua.
Torstai oli tänään toivorikas, Kevät on jo täällä!

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Pyhänä

Pöperönä kurkku-kaalisalaattia, jossa molemmat ainesosat siis raasteena, joukossa fetakuutioita. Kastikkeena oliiviöljyä ja hunajaa. Tämä tarjolla kera perinteisen lihapullan. Tosi hyvää! Äiti laittaa tuorekurkun sijaan suolaista, huippua sekin. (hermo meinaa mennä kun blogger jostain syystä pyöräyttää kuvan nurin niskoin, mutta olkoon,olen tyyni ja rauhallinen)

Kuva iltalenkin varrelta mitä kauneimpana kevätiltana. Valo on vaan jo ihan erilaista kuin muutamia viikkoja sitten. Tähtitaivas näkyi sinisellä pohjalla. Olen ottanut kävelysauvat taas tehokäyttöön. Niillä saa peruslenkkiin uutta pontta ja liikettä alleihin. En voi uskoa, että joitakin vuosia sitten oli niin pöljä, että vannoin etten tule moisia kapistuksia ikuna omistamaan. =0) Hyvät vehkeet ja kasvattavat liikunnan tehoa kummasti. Sauvakävely on 20% tehokkaampaa kuin normaalikävely.
Näyttäköön miten höperölle hyväänsä!


sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Loistopläjäys

Eilen tuli FST:n puolelta ainakin minuun hienosti uponnut Onnentie. Tanskalainen Lykkevej on valmistunut 2003 Morten Arnfredin ohjauksena. Ylhäisörouva Sara joutuu yhtäkkiä omilleen kun käy ilmi, että hänen miehellään on suhde nuorempaan naiseen. Elokuvaa kertoo Saran selvitymistarinan humoristisin, mutta raskaita aiheita kaihtamattomin keinoin. Katsoja saa seurata kuinka Sara rakentaa elämänsä uudelleen aivan erilaiseen yhteisöön johon hän on tottunut. Omalla ehtymättömän positiivisella ja ennakkoluulottomalla olemuksellaan Sara onnistuuu luomaan ympärilleen hurmaavan ja varsin erikoisen ystäväpiirin, niin ettei tilaisuuden tarjoutumisesta huolimatta haluakaan palata enää entiseen "helppoon" elämäänsä. Loistava aikuisen naisen kasvutarina. Lisää tällaista telkkariin!! Sattuiko joku muu näkemään Onnentien?

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Höpsötys




Tämä huivitus piti lähteä eilen hakemaan kymmentä minuuttia ennen kaupan sulkemisaikaa. Näin sen päivällä ja yritin useammankymmenen huivin omistajana kieltäytyä sen kutsusta, mutta turhaan. Väriyhdistelmä oli niin hurmaava ja huiveja enää yksi jäljellä. En saanut sitä pois kummittelemasta mielestäni. Onneksi kävin noutamassa sen hyvään kotiin. Tänään se ei ehkä olisi enää ollut minua odottamassa. Kuvissa huivi kotoisan ruttuinen, kuten minun huivini yleisesti ottaen ovat. Minussa ei juurikaan ole silittelijä-ainesta.
Olen myös kehittynyt. Osaan jo laittaa puhelimestani bluetoothin välityksellä kuvat miehen kannettavalle, ei tarvitse räpeltää piuhojen kanssa. Muille tämä onkin varmaan ollut itsestäänselviö homma, mutta minulle huima innovaatio. =0)

Rentoa lauantaita!

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Pieniä iloja

Flunssa on helpottanut hitusen. Nokka kyllä vuotaa edelleen ja huhkiessa hengästyttää, mutta pahin lienee ohitse. Luulisin. Eilen siivoilin pitkin päivää hissun kissun, samalla vaihtelin vähän tekstiilejä ja tyynyjä huoneesta toiseen; kappas vaan kun tuli taas uuden oloista =0) Vessan CocaCola -peili miellyttää erityisesti. Jostain syystä tykkään tuosta pitkään turhanpanttina pölyyntyneestä kapistuksesta uudella paikallaan kovasti.
Valo on yksi suurimmista ilonaiheista tänään. Joku sytytti taas valot tähän harmauteen. Lintujen laulua kuunnellessa, tosin pääosin ikkunasta vasta, oli mielikin varsin keväinen.

Hyvä juttu on myös tämä patenttiratkaisu miehen mitaleille. Suurin osa pääsi paksuun kehykseen lasin alle, pölyyntymästä pitkin pöytiä. Etsin lasikantista rasiaa, mutta kehys löytyi sattumalta ja varsin edullisestikin.



Lopuksi eiliset ostokset: suloiset keittiöpyyhkeet jotka rusetilla niputettuna suorastaan anelivat päästä meille asumaan. Yksi pääsi somistamaan leipäkoria.

Mukavaa ja valoisaa viikonloppua!




torstai 5. maaliskuuta 2009

Tauti

On pitänyt minua viime päivät tiukasti otteessaan. Ensimmäisen yövuoron alkuviikosta kärvistelin vielä buranan voimalla, mutta iltapäivällä herätessä kuume jatkoi nousuaan ja oli myönnyttävä sairaslomalle. Nyt olen sitten vain maannut. Nukkunut sikeästi 3/4 vuorokaudesta ja loput torkkunut. =0)Tänään tuntuu hitusen paremmalle. Ajattelin passittaa taudin matkoihinsa. Tuupata tuulettaessa pihamaalle, sinne joutaa synkistelemään harmaan kelin kanssa. Flunssalakanat koneeseen ja rättiä nurkille. Jo riittää sairastelu. Minä aion jo toipua! Ätsih! =0)