torstai 26. elokuuta 2010

Sleepless nights


Yötyötä. Ja ulkona sadetta ja viimaa. Näistä ovat päiväni tällä erää tehty.

Koti tosiaan kullan kallis. Yövuoron jälkeen on ihana tulla kotiin. Omille tuoksuille. Parhaimmillaan kainaloon, tai ainakin lämpimään painaumaan lakanoissa. Tykkään yövuoroista. Saan yleensä ajan kulumaan ihan hyvin, puuhailemalla pientä. Yövuorossa saa vaihteeksi mukavasti välimatkaa asiakkaisiin ja päivän rutiineihin. Silti, valvominen on rankkaa. Ja nukkuminen päivällä hankalaa. Kun tietää, että pitäisi nukkua, niin ei nukuta. Muuten kyllä. Milloin vain. Että vähän heppoisilla hangilla mennään. Silti tänään päivällä mukava kävelylenkki Rakkaan kanssa kirpakassa kelissä, pientä puuhastelua kotosalla, lihapullia ja päivätorkut. Oikein mukava päivä siis. Kohta täytyy polkaista taas tuonne sateeseen ja kohti työmaata. Sydämessä kiitollisuus kaikesta siitä mikä on elämässä hyvin.

lauantai 21. elokuuta 2010

Kuulumisia




Nonni. Ei loppunu elämä ei, eikä ahistakaan niin enää. Yhdeksisenkymmentä tehtyä työtuntia takana, ja kaikki tuntuu taas ihan tutulle ja turvalliselle arjelle. Kiirettä on vähän piisannut, mutta paljon mukavia asioita matkan varrelle myös. Ilma on muuttunut raikkaammaksi ja on helppo hengittää. Illalla työmaalta pyöräillessä on välillä päässyt jopa vilu yllättämään. Katto saa tänään maalia vihdoin viimein pintaansa ja olen siitä niiiiiiin iloinen!! Ei jää talvelle väärän värinen katto, ei kestä sellaista keskeneräisyyttä tämä. Vapaa viikonloppu, aurinko paistaa, suunnitelmassa koti- ja pihapuuhia. Lenkkiä jossain välissä. Äiti on luvannut olla kaverina ikkunanpesussa huomenissa. Paljon olisi tehtävää näille vapaille. Mutta puuhastelen pikkuhiljaa, kaikessa rauhassa. Kuvissa mummon verrannalta ihania kukkasia sekä omassa pihassa kukkiva syyshortensia.

tiistai 10. elokuuta 2010

Loppu



Loma nimittäin. Ahistaa! Argh! Miten ehdin tehdä mitään enää? Milloin on yhteistä vapaata seuraavan kerran miehen kanssa? Mistä löydän motivaatiota? Noh noh, kyllä se siitä. Päivä kerrallaan. Mulla on aina sama homma. Tämä lomanloppupaniikki. Tuntuu kuin elämä loppuisi siihen paikkaan. Masentaa jo pari päivää etukäteen. Mutta sitten kun pääsee taas töihin kiinni ja siellä pari päivää hengailee, ei ahdista enää. Toivottavasti ei tälläkään kertaa. Arki on ihan hyvästä välillä. Sitten vapaakin maistuu taas ihanalle. Arjen rytmi antaa raamit elämälle. Kyllä kaikelle kivallekin jää vielä aikaa. Se on itsestä kiinni. Asenteesta. Eikös niin?

torstai 5. elokuuta 2010

Kuopiossa






Eilen asuntomessuilla, josta ei yhtään kuvaa. Ryysistä oli vähän vieläkin ja kuuma niin että hiki virtasi. Kaunista ja hienoa oli paljonkin, mutta oman oloista varsin vähän. Eniten tykkäsimme Mammutti-hirsitaloista, jotka olivat jotenkin selkeitä ja raikkaita. Tarpeeksi tavallisia ollakseen kodikkaita. Kuopiosta tarttui mukaan ylläoleva valaisin Kodin Terrasta sekä AmandaB-kaupasta pieni ovikoriste. Kuvissa myös miehen toissaviikolla hankkima Haglöfsin pullovyö, joka on osoittautunut äärimmäisen näppäräksi pyöräillessä ja rullaluistellessa. Juostessa en ole vielä testannut. Pullo kestää hyvin paikoillaan, liukuu sulavasti käteen ja takaisin. Vetoketjutaskuihin saa sujautettua avaimet ja puhelimen.

tiistai 3. elokuuta 2010

Kesää ja kaunistuksia



Lämpimiä kesäpäiviä tuntuu riittävän vielä elokuullekin. Hyvä niin, kyllähän sitä talven kylmyyttäkin sitten piisannee. Tänään kävin täydentämässä vajuneita meikkivarastoja luottotuotteillani. Revlonin meikkivoide on ollut käytössä jo useita vuosia. Löysin sen ystävän vinkistä ja parempaa en ole löytänyt. Pitää ihon pinnan mattana ja sävyn tasaisena koko päivän. Sävyvalikoima on myös näissä tosi hyvä. Isadoran ripsari on myös ehdoton suosikki. Pidentää ja tuuheuttaa paakkuamatta. Lisäki nappasi alekorista Isadoran luomiväripaletin, jossa juuri sopivia sävyjä arkikäyttöön.
Nyt aurinkoon lueskelemaan ja illalla sitten liikkumaan. Olen lomalla lukenut kymmeniä loistavia kirjoja, ihanaa kun siihenkin on ollut aikaa. Kahtena edellisenä iltana on katsottu elokuvia: Valentines Day oli mielestäni kaikessa imelyydessään loistava ja viihdyttävä! Kotimainen mm. Ville Virtasen tähdittämä Paha Perhe myös katsomisen arvoinen, joskin tarinan kulultaan varsin erikoinen ja hieman ahdistavakin.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Vuosipäivä


Seitsemän vuotta sitten kohtasivat katseet ja sydämet. Kahden elämän tarina kirjoitettiin uudelleen. Kyselemättä veit sydämeni. Ja sille tielle jäin. Yöksi ja loppuelämäksi.


"Kaksi sydäntä jotka lyövät kuin yksi. "

Kiitos kaikesta Rakkaani! Rakastan sinua koko sydämestäni.