maanantai 30. toukokuuta 2011

Kana-halloumisalaatti


Mies vinkkasi minulle halloumi-juustosta. Minulle tämä oli uusi tuttavuus. Tein salaattia, joka piti sisällään jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa sekä viinirypälettä. Lisäksi leikkasin kolme marinoimatonta broilerin fileepihviä kuutioiksi, paistoin pannulla ja maustoin suolalla, pippurilla ja rakuunalla. Lopuksi paistoin halloumijuustoviipaleet pannulla. Oli todella hyvää! Tuossa halloumi-juustossa alkaa minullekin, suolaisen ystävälle, olla suolapitoisuudet kohdallaan! Tätä täytyy tehdä pian uudestaan. Oli oikein ravitsevaa evästä meille, mahataudista viimein suunnilleen toipuneille.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Tuntuu kesälle jo!




Nurmikko ajettu ekan kerran. Vähän kukkasia ostettu jo. Kaikkialla vihertää. Tuntuu kesälle jo! Äiti paranee kovaa vauhtia, olen siitä niin kiitollinen! Päiviin on mahtunut paljon puuhaa ja rakkaita ihmisiä. Toivottavasti huolet nyt väistyvät. Olo on valoisa ja toiveikas. Tuntuu, että jaksaa ja pystyy. Lämpö tuntuu iholla ja tuoksuu tuulessa. Parempaan päin mennään. Kesää kohti! 

perjantai 13. toukokuuta 2011

Suuri onni onnettomuudessa





Tuo äidille postaamani runo ei sitten ihan kolahtanut tämän vuoden äitienpäivään meidän äidille. Tapahtui ihan kamalia. Äidin ollessa illansuussa pyörälenkillä rattijuoppo ajoi hänen päälleen. Tuli murtuneita luita, reikiä koipiin ja kasaan painuneet keuhkot. Henkikulta kuitenkin säilyi. Hoitajien mukaan pyöräilykypärä pelasti äidin hengen. Isän soittaessa tapahtuneesta elämä tuntui pysähtyvän, kaikki tuntui ihan epätodelliselta. Tuntui ikuisuudelta odottaa ne pari tuntia, että saimme jotain tietoa äidin tilasta. Muistan vain sen, että mies hieroi selkääni ja hoki että kaikki järjestyy. Kädet ristissä hoin itselleni, että teen mitä vain, jos vaan saan äidin pitää. Vaikka olemme tienneet jo monta päivää, että äiti toipuu, käyneet sairaalassa katsomassa häntä ja nyt jo soitelleet puhelimellakin, on olo silti säikky ja menneet päivät olleet ihan usvaisia. Rattijuopoista minulla ei ole mitään painokelpoista sanottavaa. Jos tämä jotain opettaa, niin elämään jokaisena päivänä täysillä, kertomaan läheisille miten rakkaita he ovat ja todellakin, käyttämään kypärää pyöräillessa! Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että äiti elää. Ja siitä että saan vielä monta kertaa sanoa hänelle kuinka häntä rakastankaan! Ja isiä kans.

ps.Kuvat eilisen iltalenkin varrelta. Tuoksui jo ihan kesälle!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Onnea Äiti!


Kerran on vuodessa sellainen päivä,
et haihtuu äideiltä huolen häivä.
Kukkia, kakkuja, soittokin riittää,
kunhan saan vaan äitiäni kiittää.
Ei väliä minkä ikäinen,
aina olen sun lapsonen.
Paljon olen saanut sulta,
siis kiitos ja onnea äiti-kulta!

torstai 5. toukokuuta 2011

Kevään pieniä ihmeitä



Niin se vaan nostaa päätänsä taas. Uusi kasvu, viherrys joka tuo mukanaan lupauksen kesästä. Lumen alta sulaneesta maasta, mullan keskeltä, sinnikkäästi versoo uutta ja värikästä. Meillä on raaputeltu pihaa, oltu töissä, liikuttu paljon, makoiltu piikkimatolla ja tottakai seurattu MM-lätkää. On luvattu aurinkoisempaa, lämpenevää. Sitä odotellessa!!