Mietin tuossa, voisinko otsikoida tekstin sanoin `puhtaat ikkunat`, ei herra paratkoon, ei tuon sorttinen ilmaus käy kuvaamaan minun ikkunan pesuani. Tarkemmin ajatellen otsikko `puhtaammat ikkunat` tuntuu myös liioitellulta. Minun jäljiltäni ikkunat eivät koskaan ole puhtaat, vähemmän likaiset kuvaa lopputulosta yllättävänkin hyvin. Aina jää raitoja tai länttejä, aurinko viimeistään paljastaa asioiden oikean laidan. Äidillä on aina puhtaat ikkunat, samoin mummolla. Sekä anopilla. Siskollakin puhtaammat kuin minulla, vaikkei pesekään niitä koskaan. Ikkunanpesu ei ole minun heiniäni ja olen hyväksynyt kohtaloni, etteivät ikkunani ole kirkkaat. Eivätkä tule olemaan. Pesen ja pesen, mutta puhdasta ei tule. Ja jos joskus tulee, niin se ei kauaa kestä. Talossamme on lyhyet räystäät, sade pääsee piiskaamaan siitepölyt ikkunalaudoilta laseihin. Liian lyhyiden räystäiden alla lintusten valtakunta. Tipujen pesiä on joka nurkalla ja kotiin tähdätessään ne sekopäisinä sinkoilevat päin ´puhtaita´ ikkunoitani. Vanhat lasit vanhassa talossa ovat luonnollisesti naarmuiset eikä kirkaana pysymistä myöskään edistä tolkuton kynttilöiden polttaminen kesät talvet. Noh, nyt kuitenkin taas urakka takana lyhyemmän kaavan mukaan. Laiskotti ja pesin vain sisältä ja ulkoa. Suljin kaihtimet nopeasti ja toivoin, että kun avaan ne seuraavan kerran, on tapahtunut ihme ja kirkkaus tullut.
Ihania perhosia riitti ihasteltavaksi tänä aurinkoisena päivänä. Tosin vähän väliä on pilvessä, mutta kuitenkin. Eilen sain päähäni, että tänään voi vaikka olla viimeinen lämmin ja aurinkoinen päivä tänä kesänä. Päätin ottaa siitä kaiken irti. Aamulla sonnustauduin toiveikkaasti bikineihin ja levitin viltin pihamaalle. Käytännössä aurinko on paistanut pisimmillään noin viisi minuuttia yhtä soittoa. Ja olen kaikenkaikkiaan tehnyt kaikkea muuta kuin ottanut aurinkoa. Vaihtanut lakanoita, pessyt pyykkiä, pessyt niitä kirottuja ikkunoita ja kuvannut perhosia. Kaikki bikineissä, niinkuin ´hellepäivänä´ kuuluukin. Naapurinrouva loi vaatetukseeni ihmetteleviä katseita viilettäessään oli tuulipuvussaan. Kohteliaasti hän kuitenkin vain tervehti eikä kysynyt mitään. Mielessään luultavasti povasi kesäflunssaa. Pilvien välissä olen uskollisesti kirmannut viltilleni makaamaan pieneksi toviksi. (kirmaaminen ei tosin kohdallani ole vieläkään kovin lennokasta, koipi on kokeilussa, tohtori sanoi; katsotaan mitä kestää, olisi halunnut jatkaa sairaslomaani, minä en.) Kesästä pitää nauttia! Vaikka väkisin. 
3 kommenttia:
Hei!
Tulin tänne kurkkimaan White linen-blogista.
Meilläkään ei ikkunat ole koskaan puhtaita, olen onnettoman laiska niitä pesemään. Toissa päivänä pesin yhden, kun se oli jo niin kammottava...mutta siihen se sitten jäi.
Häpeäkseni myönnän, että meillä ikkunat on vielä tältä kesältä pesemättä :(
Mökin ikkunat pesin, kun niitä on niin paljon vähemmän, ettei urakka tuntunut liian isolta.
Positiivisesti ajateltuna, ovatpahan ikkunat kotona vähän puhtaammat sitten Jouluna, kun pesee ne syksymmällä, eikä keväällä ;) Tietysti ahkerat "Liisat" pesevät ikkunat sekä keväällä, että syksyllä.
Ikkunoiden peseminen on niin "kivaa"! Meillä on vielä ulommassa lasissa kuusi ruutua, että voi taivas niiden pienten kulmien kanssa. Minäkin pesen ikkunat aika suurpiirteisesti, ompahan ainakin isommat pölyt pois. Meillä kun tuo sorapiha pöllyään hyvin kuivalla kelillä, kun isot autot ja koneet ajavat ja sitten kun tulee vettä niin voit arvata minkä näköiset ovat ikkunat. JEE! Siksi yritän pestä ne keväisin ja syksyisin, vaikka en siitä niin erityisesti pidäkkään.
Lähetä kommentti