Joulua vieläkin!

...vaikka ohihan se varsinaisesti jo onkin. Joulu oli ihana, paljon yhdessäoloa, pullollaan hyviä hetkiä!

Ihania Joulun pyhiä!

Piparin tuoksua, tähtien taikaa, teille suloista Joulun aikaa!

H-hetki lähestyy

Ja alkaa olla pientä turnausväsymystä ilmassa. Paljon on touhuttu ja paljon on edelleen touhuamatta. Ihan mukavia puuhia kylläkin. Tänään kuusi sisään, pipareiden ja kakun leivontaa, puhtaita lakanoita vuoteeseen, pakettien vaihtamista ystävien kanssa... Kodin virittelyä joulutunnelmaan. Huomenna sitten lisää leipomista ja kalkkunan paistoa. Siivousta ja visiitti mummolaan. Sitten se saa jo tulla. Tervetuloa Joulu!

Onni asuu pienissä asioissa

...kuten imuroimisessa!! Heh, no ei tässä nyt varsinaisesti pelkästään

imuroinnista ole kyse, mutta.. Lähes puoli vuotta olin niin saamaton, että vaikka imuri oli rikki, en saanut asialle aikaiseksi mitään. Tämä on tyypillistä minua, vaikka yleensä olen aika tehokas, niin jos joku asia jää roikkumaan, niin se saa rauhassa roikkua. Vaikka vuoden. Tai kaksi. Kuten kaappien siivoaminen. Imuri oli siis lattiasuulakkeen juuresta murtunut niin, että suulakkeen nivel kesti juuri ja juuri paikoillaan jos imuroi erittäin varovaisesti, ilman äkkiliikkeitä. Kuitenkin taloa läpikäydessä nivel irtosi noin kaksikymmentä kertaa ja suulake jäi aina sohvan ja sängyn alle tai jumiin mattojen reunoihin, kun vartta heilutteli epänormaalimmassa asennossa tai vauhdikkaampaa tahtia. Voi kuinka monet perkeleet karjuin rikkinäisen värkin kanssa, mutten silti tehnyt asialle yhtään mitään. Mutta nyt, viime perjantaina sain uuden lattiasuulakkeen rikkoutuneen tilalle. Voi mikä taivas!!! Imurointi, tuo rakas harrastukseni sujuu kuin tanssi!! Tänäänkin imuroin ihan pelkästä imuroimisen ilosta. Ystäväni Electrolux on taas elämänsä vedossa! Näin sitä voi ihminen tulla onnelliseksi pienestä asiasta. Tai siis minä. Ei välttämättä muut. =0)

Huippu!

Kuuntele. Pysähdy. Volumet kaakkoon. Nauti. Kiitos Rakas!

Joulukuuta jo!

Vähän jo fiilistelty tulevaa joulua. Suunniteltu lahjoja, hankittukin suurin osa. Korttitarpeet varattu kotiin valmiiksi inspiraatiota odottelemaan. Paljon liikuntaa, aika pitkiäkin juoksulenkkejä kaiken muun ohella. Töitä ja kotitöitä. Lepoa. Kynttilöitä. Paljon kynttilöitä. Ja viimein vähän pakkastakin. Ja pilkistys aurinkoa!

Mies aloitti konvehtikauden jo aikaa sitten. Minun roolini on tuhota kuppeja tyhjäksi turhankin hyvällä menestyksellä.. Nämäkin Fazerit ovat taivaallisia; puolet maito-, puolet valkeaa suklaata.

Wokkikokki ja piikkimaton ihanuus

Eilen oli työpäivän ja sen päälle uimahallireissun jälkeen huutava nälkä. Käytiin miehen kanssa pikaiseen kaupassa ja puolivalmiista aineksista syntyi maukas wokki, joka oli tämänkin päivän pelastus. Aineksina pakastekasviksia espanjalaisittain, broilerinfileesuikaleita, katkarapuja, couscousia, kookoskermaa sekä UncleBens- valmiskastiketta, makuna curry ja kookos. Röyh.

Viikonloppuna hankimme piikkimaton. Ihan kotoisasti Tokmannilta. Ja on muuten hyvä värkki! Ensin tuntuu hyvin erikoiselta, sattuukin vähän. Mutta sitten; ihana lämpö leviää koko kehoon ja rentous valtaa mielen. Taivaallinen tunne! Olen siis käyttänyt mattoa paljaaseen selkään, viltin alla maaten. Suositus on 20-40minuuttia päivässä, mutta viikottainkin käytettynä pitäisi auttaa. Voi käyttää myös jalkapohjille, lantiolle jne. Pakkausselosteen mukaan matto muun muassa auttaa rentoutumaan, kiihdyttää aineenvaihduntaa, auttaa saamaan paremman unen ja helpottaa nikamavaivoja sekä selkäsärkyjä. Suosittelen!

Kirkastumaan päin

Sekä kelit, että pää. Sadetta, sumua ja harmaata on piisannut tällä viikolla oikein urakalla. Puhdas, valkea hanki on muisto vain. Tänään lenkillä taivaanranta jo kirkasteli, huomiseksi lupailtiin äsken telkkarissa poutaa. Rankan työviikon jälkeen pääkin alkaa taas kunnon unien ja parin lenkuraisen jälkeen olla ojennuksessa. Mies toi pääkaupungin reissultaan odottamattomia, ihania tuliaisia: loistavan Rukan urheilukerraston, appiukon ostamat töppöset sekä sydän-koristevalon, joka pääsi keittiön akkunalle. Hurrikaanilyhty on miehen ostos citymarketista jo hieman aiemmin.

Isä

Isä on kartta maantiellä. Kompassi elämän polulla. Järki päässä, jalat maassa. Lämmin ja hupsu sydän. Sinun ansiostasi olen aina saanut tuntea olevani hyvä sellaisena kuin olen. Kiitos kaikesta Isä. Onnellista Isänpäivää!

Tule hyvä kakku ja muuta ruokapuhetta

... ja tulihan siitä. Ohje on Anna-Leena Härkösen Taikinaterapia-opuksesta hieman muunneltu. Hyvää tuli, osui ja upposi! Hyvää oli myös päivän eväs. Kylmäsavulohi-katkarapupastaa, höystettynä sipulilla, paprikalla, valkosipulilla ja auralla. Slurps. Olen siis parantunut. Kuten kuvitella saattaa. Tauti painui niin nopeasti tiehensä, etten osaa kuvitella syyksi muuta kuin tuon saamani piikin.

Hauras

...ja kaunis. Pakkashuurteen peittämä kasvillisuus. Hauras on olokin. Kuumetta pukkaa ja joka kohtaa kolottaa. Lie johtunee eilen saadusta rokotteesta, vai onko muuten vaan tauti iskemässä. Tänään kuitenkin jään kotiin. Peiton alle pötköttämään. Jospa huomenna olisi jo tomerampi olla.

Syksy ja synttärit

Ennen lunta. Kuivaa, kylmää ja tuulista. Pää lyö vähän tyhjää. On tuhat ajatusta ja toisaalta ei yhtään. Synttärit oli ja meni. Taas vuosi lisää, ja vuosi vuodelta aika kuluu nopeammin. Joulukin jo lähestyy kovaa vauhtia. Nyt on tarpeen sytyttää kynttilöitä ja pysähtyä.

Kotiinpaluu

Rukalta kotiuduttu hieman haikein mielin. Arkiahdistus läheni samaa tahtia kuin kotipihakin. Ihanaa kotiin on tulla, oma rakas pesä kun on, ei sillä. Eikä me lomalla niin erityisiä touhuttu; liikuttiin, levättiin ja luettiin. Mutta se, yhteinen aika, tekee kaikesta niin luksusta. Ja kun työt alkaa, tietää sen taas olevan tiukilla. Vuorotyössä kun lähtee vuorot kiertämään, niin se ei välttämättä tiedä yhtään yhteistä vapaata moneen viikkoon. Mutta olen kiitollinen tästä! Tuleehan niitä uusia reissuja. (Nyyh!!)

RUKA!

Täällä ollaan täydessä talvessa =0) Yksi yö takana mukavassa RukaVillagen huoneistossa, tyytyväisiä ollaan. Onneksi vielä monta yötä jäljellä! Huoneistot ovat juuri valmistuneita, pihapiiristä löytyy kaikkea, mitä saattaa kuvitella tarvitsevansa. Pahoittelen epätarkkoja kuvia, jotenkin hämärissä ei nyt tarkennukset onnanneet. Liikuttu on, kävelylenkkien ja juoksulenkin muodossa. Kivasti kulkee pakkassäässäkin. Loppuun aina tiukka nousu mutkittelevaa metsätietä Rukakyläntien maisemiin. Haltin ja Pentikin liikkeet naapurissa aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta yritän vastustella kiusausta. =0)