30.

Tänään pyörähtävät uudet kymmenet. Päälimmäisenä ajatuksena kiitollisuus siitä kaikesta mikä on elämässä hyvää. Nyt lähden jäsentämään päätä tuonne lumimyräkkään. Iltapäivästä sitten kahvitellaan ja illalla pääsen hierojalle. Mies muisti lahjakortilla ja muilla ihanuuksilla. Niistä ja muista lahjuksista myöhemmin. Ihana kimppu rakkaalta Ystävältä.

Pientä uutta ja reissuun!!

Kotiin hankittu tällä viikolla uudet pitsireunaiset tabletit sekä ihanan pehmeä torkkupeitto, jossa toinen puoli silkinpehmeää tekoturkista, toinen samettia. Kyllä tälläkin kelpaa torkutella, kun vaan joskus ehtis. Illalla köllöttelin uuden peiton alla katselemassa ohjelman toisensa perään ja hyvin toimii! Nyt pitääkin laittaa tossua toisen eteen. Täytyy alkaa pakata ja siivota. Pyykit tuolla jo pyöriikin. Tänään lähdetään pidennetylle viikonlopulle Tahkon maisemiin, samalla vähän juhlistetaan mun lähestyvää synttäripäivää. Huh. Mummoakin aion ehtiä vielä morjestamaan lähtiessä ja sitten vaan autoon, mies työmaalta ja tien päälle! Ihanaa vaihtaa vähän maisemaa hetkeksi. Ja ennenkaikkea ihanaa kun on taas aikaa yhdessä. Tahkolla aiomme ulkoilla ja lepäillä, nauttia hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Yhdeksi yöksi saamme mieluisia vieraita ja aion kokkailla meille kolmen ruokalajin illallisen. Täällä on kaunis pakkasaamu ja aurinko paistaa. Loistavaa sekin. Reipasta ja rentoa viikonloppua kaikille!

Keväistä säätä lokakuussa

Hassua miten kevättalviselle voikaan sää tuntua lokakuisena pakkaspäivänä. Tuli ihan sellainen olo, että linnut laulaa ja lumet on sulamassa pois. Vaikka vastahan talvi tekee tuloaan. Vaikutelmaa toki vähän himmentävät keltaiset lehdet puissa. Joka tapauksessa sää on ollut mitä mainioin, upea ulkoilusää, jota olenkin hyödyntänyt pitkien lenkkien verran molempina viikolopun vapaapäivinä. Tulevalle viikolle onkin sitten luvannut vesisadetta, joten valkoiselle kirkkaudelle saanee näillä näkymin heittää hyvästit pikapuoliin. Pitää nauttia valosta vielä kun voi! Puuroa napaan välillä ja sitten uudelleen reippailemaan!

Tuliainen

Mies kotiutui pohjoisesta jo joku tovi sitten. Reissultaan toi minulle tuliaisiksi ihanan lämpöisen ja pirteän värisen 8848- hupparin. Tällä on jo monta mukavaa lenkkiä heitetty. Tykkään!! Tänään tosin tarvitsee jotain muuta ylle, räntää tulvii taivaan täydeltä. Ajattelin kuitenkin olla reipas ja lähteä kävellen työmaalle. Goret vaan niskaan ja menoksi jahka tuo pyykkikone pysähtyy. Tätähän nää kelit nyt varmaan tulee olemaan ja täytyy ajatella niin, että sää ei ole este vaan asennekysymys!!

Kirpeän kaunista

Syksy. Ensimmäiset pakkasyöt. Aamulla auton ikkunoita saa jo raaputtaa. Työssä valvottuna yönä sai ihastella komeaa tähtitaivasta. Paljon erilaista hoidettavaa, paljon työtä. Pientä talven tuloon valmistautumista. Viime viikolla pappaa tervehtimässä Lahdessa. Ihana pappa. Täynnä elämää vaikka vuodet vierii ja voimat vähenee. Samalla reissulla Pentikin liikkeestä Heinolasta uusi valaisin, vähän kuin papalta etukäteissynttärilahjaksi. Juu-u, se kolmekymppiä vaan lähestyy.

Mies kotuiutui työreissultaan Lapista, toi ihanan tuliaisenkin, siitä myöhemmin. Pääasia kuitenkin, että tuli itse. Oli jo kova ikävä! Alkuviikosta pari ihanaa pitkää lenkkiä miehen kanssa metsäpoluilla ja rantateillä, syysauringon antaessa parastaan. Lenkkien varrelta kuvia ohessa. Katsottiin myös tuo kyljelleen kupsahtanut Miesten vuoro-elokuva. Erilainen. Koskettava ja herkkä. Suositeltava!

Sitten tuohon avaimeen. Se on mummolasta. Mummolan ovet sulkeutuivat toistaiseksi eilen. Hän pääsi oman toiveensa mukaan hoitokotiin, ainakin toistaiseksi. Paikka vaikuttaa kivalta ja hoitajat ystävällisisltä. Mutta silti. Koville otti, niin mummolla, kuin meillä ympärillä. Oma sydän oli särkyä kun rakas mummo jätti jäähyväisiä kodilleen. Eikä ollut mitään sanoja joilla lohduttaa, ei mitään, millä olisi ollut merkitystä. Sanoin toki, että eihän sitä koskaan tiedä. Ja että voihan sitä tulla käymään. Ja että ei tämä elämä tästä hupsummaksi ainakaan muutu. Mutta tuon kaiken hän varmasti jo tiesikin. Elämä on myös luopumista, kirpeän kauniita hekiä, jolloin ei ole sanoja. Voi vain kulkea vierellä.