Sateista

Viikonloppuna saatoimme rakasta ihmistä lepäämään. Päivä oli raskas, mutta lohdullinen ja helpottavakin. Nyt täytyisi jaksaa orientoitua arkeen. Tuntuu vähän vaikealle, mutta jospa se tästä. Lumet ovat lähestulkooon sulaneet ja vettä sataa. Pienikin valkeus olisi valaissut tätä harmautta ihanasti. Mutta jospa saamme taas pian valkean maan. Täytyy sytytellä kynttilöitä ja nauttia hämystä töiden lomassa.

Tällä viikolla aion yritää nukkua kunnon unia ja saada reilusti raitista ilmaa. Lumien sulamisessa on se hyvä puoli, ettei ole liukasta ja pystyy pyöräilemään taas. Vaikka töitä on viikko täysi, niin täytyy yrittää ladata akkuja kaikissa mahdollisissa  väleissä. Viikon lopulla olisi sitten taas vapaata useamman päivän verran.

Liikuntoja:

* ke lepo

*to sali 1h + kävelylenkki 35min

*pe sali 1h 20min + kävelylenkki 40min

*la lepo

*su kävelylenkki 40min

Ihan mukava päivä

Kuvat bloggeri heitteli taas miten sattuu, mutta olkoot. Kauniita pakkasaamuja on nyt saatu ihailla. Kuurainen maa valaisee jo kummasti, vaikka juukeli sentään, miten aikaisin nyt kellon siirtojen jälkeen onkaan pimeä! Synttärit oli ja meni. Sain ihanat ruusut ja hajuveden mieheltä, siskolta kirjan, lahjakortteja ja rahaa muilta läheisiltä. Kiitos! Pääsen elämäni ensimmäistä kertaa jalkahoitoonkin. Tänään on ollut jotenkin vähän helpompi päivä, ei ole ahdistanut ja surettanut ihan niin paljoa kuin muina päivinä. Hyvä, että välillä on helpompi hengittää! Normaalitahtiset liikunnat ovat osaltaan olleet lisäämässä hyvää oloa päiviin, selkeästi liikettä kaipaa tällä hetkellä enemmän pää kuin keho! Ei sillä etteikö se varrellekin hyvää tekisi. Tänään aamulla siivoilin kotia, kävin rauhassa vähän kävelemässä, pyöräilemässä ja kuntosalilla. Sen päälle pikaiset suihkut ja uppoutumista saamaani lahjakirjaan. Lukeminen tuntuu taas pitkästä aikaa ihanalle! Nyt illasta pyöräytin pitsaa ja sienipiirakkaa. Sienipiirakka on suppilovahveroista. Lisänä pekonia, sipulia, kermaviiliä, aurajuustoa, muna, ripaus valkopippuria ja merisuolaa. Pohja on ihan perus: oivariini-jauho-vesi. Seuraavaksi Neljän tähden illallista telkkarista ja herkuttelua leipomuksilla. Näillä touhuilla on hyvä aloittaa viikko. Loppuviikko meneekin sitten tiiviisti töiden parissa. Pitää pyrkiä mahduttamaan mukavia hetkiä loppuviikon päivienkin varrelle!

 

Liikuntoja:

 

*pe kävely + sali 2h

 

*la kävely-hölkkä-spurtti-lenkki 1h 10min

 

*su kävelylenkki 1h 30min

 

*tänään ma kävelylenkki 25min + pyörälenkki 50min + sali 1h

 

 

Tällä viikolla

Aamuaurinko maanantai-aamun salimatkalla. 

Maanantaina aamu valkeni kylmänä. Maa oli kuurassa ja päätin lähteä salille kävellen ja nauttia samalla aamun kirpeydestä. Kotimatkalla sain puhelun tädiltäni, kysyi haluaisinko hänen ja ystävänsä matkaan sienimetsään. Innostuin heti, rakastan sieniä, mutten ole niitä itse koskaan poiminut. Metsässä oli kylmä, mutta ihanan rauhallista. Ensin tuntui etteivät suppilovahverot kertakaikkiaan halaja minun koriini, mutta pian silmä harjaantui ja sain kokea monta kertaa upean sieniryppään löytämisen riemua. Ja jos olo olikin hieman alaviritteinen, hoiti metsä sielua lääkärin lailla. Naiset olivat varautuneet reissuun kahvilla ja omenapiirakalla, mikä lämmitti ihanasti. Lisäksi sain lahjoituksena lähes kaikki keräämämme sienet, sillä heillä kuulema enemmän kuin omiksi tarpeiksi kotona. Sienen kuivatuksessa menikin sitten seuraavat päivät, onneksi kuivurin sai huoletta jättää sisälle surisemaan. Tein alkuviikosta myös haravahommia pihalla sen verran kun olin aikonutkin, eli isommat lehtikertymät pois. Tarkemmin siivoan sitten keväällä. Kukkapenkit leikattiin jo viime viikolla ja ne on raivattu pois.

 

Aika paljon huolen aihetta on surullisen olon lisäksi mahtunut tähän viikkoon ja vaikkeivat asiat huolehtimalla paranekaan, en oikein mahda itselleni mitään. Ilman läheisten apua tuskin olisi taas kaikesta säätämisestä selvitty. Pitää olla kiitollinen ihmisistä ympärillään. On viikon varrelle mahtunut monta mukavaakin juttua; leppoisia iltahetkiä rauhassa kotosalla, salitreeniä ja hapekkaita lenkkejä, rakkaiden ihmisten seuraa. Lisäksi ihana aurinko on paistanut muutamana päivänä tuoden oloon ihan eri vireen. Nyt on maa kuurassa ja mittari näyttää lähes kymmenen astetta pakkasta. Huuru tuo valoa ja kai sitä on luntakin luvassa.

 

Tänään on minun syntymäpäiväni. Ajattelin viettää sitä tekemällä itselleni mieleisiä asioita. Aion kävellä lenkin kautta salille ja tehdä pitkän, hyvän treenin. Sen päälle ajattelin ottaa torkut piikkimatolla. Illalla laitan kynttilöitä palamaan, kuuntelen puhelinlankoja ja lämmitän saunan, kunhan mies kotiutuu. Saunan jälkeen toivon pääseväni kainaloon. Ihan rauhallista ja ihanaa. En kaipaa hälinää, juhlia enkä mitää ihmeellistä. Pieniä asioita vain, joista tulee hyvä olo.

 

Liikuntoja:

 

*ma kävely + sali 1h 45min + 4h sienessä

 

*ti sali 1h + haravointia 3h

 

*ke lepo

 

*to aamulla pyörä-kävely-hölkkälenkki 1h 30min + kävelylenkki 45min

 

 

Pieni henkäys

Hetki vain, ja hän oli poissa. Hän, joka oli ollut lähdössä jo pitkään. Matkalle kotiin. Syksyn viileänä, harmaana, sumuisena aamuna sammui kultainen sydän. Vaikka tiedän, että hänellä on nyt hyvä. On silti ikävä ja suru suuri. Kuinka paljon häneltä sainkaan. Kiitos siitä kaikesta. Vielä tavataan.

Värikkäät

Viime viikon loppu ja uuden alku, mitähän niistä sanoisi. Paljon tapahtumia, paljon tunteita. Elämää. Siihen kai se tiivistyy. Huolta ja murhetta, mutta hyviäkin asioita. Paljon raikkaita tuulia, hyviä liikuntoja ja iltoja kynttilän valossa. Vaahterat kylpevät väreissään, ovat niin kauniita, etteivät mitkään kuvat tee niille oikeutta. Lenkillä jaloissa rapisevat lehdet, kirpeä raikkaus, syksyn parhautta.

 

Eilisen sapuska, helppoa ja herkullista. Maustamattomat broilerinpihvit paloiksi ja pannulle. Sekaan sipulit, valkopippuri, aromisuola ja grillimauste. Lohkottuja kirsikkatomaatteja sekä marinoituja artisokan sydämiä. Uunivuokaan hautumaan. Sekaan keitin paistinpannulla nuudelit, jotka lisäsin folion alle uuniin hetkeksi. Ja sitten syötiin navat paukkuen! 

Liikuntoja:

*to juoksulenkki 40min + pyörälenkki 40min

*pe kuntosali 1h 

*la kävelylenkki 40min

*su kävelylenkki 1h 30min

*ma kuntosali 1h + pyörälenkki 40min+ kävelylenkki 35min

*ti pyöräily 40min + 1h 50min

Suuri onni onnettomuudessa

Tuo äidille postaamani runo ei sitten ihan kolahtanut tämän vuoden äitienpäivään meidän äidille. Tapahtui ihan kamalia. Äidin ollessa illansuussa pyörälenkillä rattijuoppo ajoi hänen päälleen. Tuli murtuneita luita, reikiä koipiin ja kasaan painuneet keuhkot. Henkikulta kuitenkin säilyi. Hoitajien mukaan pyöräilykypärä pelasti äidin hengen. Isän soittaessa tapahtuneesta elämä tuntui pysähtyvän, kaikki tuntui ihan epätodelliselta. Tuntui ikuisuudelta odottaa ne pari tuntia, että saimme jotain tietoa äidin tilasta. Muistan vain sen, että mies hieroi selkääni ja hoki että kaikki järjestyy. Kädet ristissä hoin itselleni, että teen mitä vain, jos vaan saan äidin pitää. Vaikka olemme tienneet jo monta päivää, että äiti toipuu, käyneet sairaalassa katsomassa häntä ja nyt jo soitelleet puhelimellakin, on olo silti säikky ja menneet päivät olleet ihan usvaisia. Rattijuopoista minulla ei ole mitään painokelpoista sanottavaa. Jos tämä jotain opettaa, niin elämään jokaisena päivänä täysillä, kertomaan läheisille miten rakkaita he ovat ja todellakin, käyttämään kypärää pyöräillessa! Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että äiti elää. Ja siitä että saan vielä monta kertaa sanoa hänelle kuinka häntä rakastankaan! Ja isiä kans.

ps.Kuvat eilisen iltalenkin varrelta. Tuoksui jo ihan kesälle!

Leipomuksia

Yllä isänpäiväntienoon leivonnaisia. Juustokakkua mangokiilteellä, jauheliha-sipulipiirakkaa ja kylmäsavulohipiirakkaa. Kahta suolaista verratessa huomaa, miten paljon kauniimman piiraan saa paistamalla irtopohjavuokassa.

Juustokakussa:

2½dl sokeria

1rs maustamatonta tuorejuustoa

1prk flora vanillaa

1prk rahkaa

vähän sitruunamehua

4liivatetta

pintaan: 2 liivatetta

3prk mangososetta

Lohipiirakassa:

pohja: vesi-jauho-margariini

täyte:

kylmäsavulohta

kermaviiliä

sipulia

aurajuustomurua

valkopippuria

timjamia

muna-maito

Jauhelihapiirakassa:

pohja:ks. ed.

täyte:

jauhelihaa

sipulia

aurinkokuivattua tomaattia

juustoraastetta

muna-maito

valkopippuria

suolaa

jauhelihamaustetta

Näillä eväillä ja muhkealla pataruoalla mentiin isänpäiväviikonloppua. Viikon sisään mahtui myös suru-uutisia. Mutta sellaista on elämä. Iloa ja surua sylikkäin. Viikonloppuna lapsia, ekat lumityöt, kotipuuhia ja rakkaita ihmisiä. Isien juhlistamista. Viime päivät paiskittukin sitten ankarasti töitä. On ollut jotenkin kummallisen puolikuntoinen olo. Ei kipeä, muttei ihan normaalikaan. Viikonloppuna oli eritoten veto pois. Nyt jo jaksanut vähän liikuskellakin. Josko se tästä taas palautuu. Ja palautuuhan se!

Kirpeän kaunista

Syksy. Ensimmäiset pakkasyöt. Aamulla auton ikkunoita saa jo raaputtaa. Työssä valvottuna yönä sai ihastella komeaa tähtitaivasta. Paljon erilaista hoidettavaa, paljon työtä. Pientä talven tuloon valmistautumista. Viime viikolla pappaa tervehtimässä Lahdessa. Ihana pappa. Täynnä elämää vaikka vuodet vierii ja voimat vähenee. Samalla reissulla Pentikin liikkeestä Heinolasta uusi valaisin, vähän kuin papalta etukäteissynttärilahjaksi. Juu-u, se kolmekymppiä vaan lähestyy.

Mies kotuiutui työreissultaan Lapista, toi ihanan tuliaisenkin, siitä myöhemmin. Pääasia kuitenkin, että tuli itse. Oli jo kova ikävä! Alkuviikosta pari ihanaa pitkää lenkkiä miehen kanssa metsäpoluilla ja rantateillä, syysauringon antaessa parastaan. Lenkkien varrelta kuvia ohessa. Katsottiin myös tuo kyljelleen kupsahtanut Miesten vuoro-elokuva. Erilainen. Koskettava ja herkkä. Suositeltava!

Sitten tuohon avaimeen. Se on mummolasta. Mummolan ovet sulkeutuivat toistaiseksi eilen. Hän pääsi oman toiveensa mukaan hoitokotiin, ainakin toistaiseksi. Paikka vaikuttaa kivalta ja hoitajat ystävällisisltä. Mutta silti. Koville otti, niin mummolla, kuin meillä ympärillä. Oma sydän oli särkyä kun rakas mummo jätti jäähyväisiä kodilleen. Eikä ollut mitään sanoja joilla lohduttaa, ei mitään, millä olisi ollut merkitystä. Sanoin toki, että eihän sitä koskaan tiedä. Ja että voihan sitä tulla käymään. Ja että ei tämä elämä tästä hupsummaksi ainakaan muutu. Mutta tuon kaiken hän varmasti jo tiesikin. Elämä on myös luopumista, kirpeän kauniita hekiä, jolloin ei ole sanoja. Voi vain kulkea vierellä.

Arki

Kiireinen viikko ja viikonloppu takana. Viikko oli tiukasti töitä, pikaisesti liikuntaa raoissa, joissa ehti. Suksiakin käytin ladulla tiistaina, onneksi, sillä nyt ovat tiet peilijäällä ja lunta hädintuskin ollenkaan. Yhtenä aamuna kampaajalla, väliin pikaisesti sutaistuja kotitöitä.

Viikon varrelle mahtui ilon ja surun hetkiä, elämää. Välillä tulee eteen tilanteita, jotka saavat miettimään tätä kaikkea, tapahtumia, jotka näyttävät elämän polun uudessa valossa. Pysäyttävät kokonaan. Osoittavat ihmisen pienuuden. Elämän haurauden. Ja kaikesta huolimatta, tapahtui mitä tahansa, on meidän vain jatkettava eteenpäin. Elettävä. Koska saamme elää. 

Viikonloppuna lapsia, kotipuuhia, kyydityksiä, joulukorttiaskarteluja, lenkkeilyä ja sunnuntai-iltana huitaistu pikainen viikko-siivous. Joulukorteista tuli tänä vuonna yllättävän vaaleasävyiset. Hennot. Nyt uusi viikko aluillaan. Hauras. Säätiedotuksen mukaan on luvannut aurinkoisempaa.