Hiihto on hieno laji!

Joskus en tykännyt hiihtämisestä yhtään. Pienenä tykkäsin, mutta lähellä ei oikein ollut kunnon latuja. Tein aina oman ladun läheisen pellon ympäri. Vanhempien kanssa hiihdettiin. Ja mummon kanssa, hankiaisilla ilman latuja. Syötiin eväitä ja laulettiin maakuntalauluja. Pikkukylän hiihtokilpailut olivat totista touhua, oli tärkeää yrittää parhaansa. Ekat hiihtokisani hiihdin kolmen vanhana vaaleansinisessä toppapuvussa, sinisillä puusuksilla. Taisin voittaa. Tosin saatoin olla ainut sarjassani. Vanhempanakin joskus voitin. Kerran muistan kaatuneeni ykköspaikalta koulujenvälisissä hiihtokisoissa vajaa kymmenen metriä ennen maalia. Jäin kolmanneksi. Se itketti. Yläasteella inhosin hiihtämistä, en osannut kuvitella mitään tuskaisempaa. Aikuisiällä löysin kuitenkin hiihtämisen uudelleen. En ole siinä mitenkään hyvä. Mutta sinnikäs kylläkin. En osaa voidella suksia oikein, niinpä en voitele juuri ollenkaan. Hiihdän äidin suksilla ja liian suurilla monoilla. Mutta silti hiihtäminen on ihanaa! Hiihtäessä tulee tunne että on jotenkin täynnä happea, terve ja reipas. Saa raitista ilmaa ja liikuntaa, jonka tietää olevan tehokasta. Ja jos katsoo noita tämän päivän hiihtolosuhteita, jos noissa maisemissa ei sielu lepää, niin missä sitten?? Loistava laji tuo hiihto!

Pakkaspäiviä

Sää on ollut varsin napakka. Täällä meidän seudulla yöpakkaset ovat huidelleet -33-34C tuntumissa. Ja se on aika kylmää se. Auto on onneksi kulkenut uskollisesti eikä muitakaan suurempia ongelmia pakkasesta johtuen ole ollut. Pakkasen hyvänä puolena ovat olleet ehdottoman kauniit talvipäivät sekä jo selvästi lämmittävä aurinko. Aurinko on laskenut pakkasen päivälukemat yleensä alle kahteenkymppiin, niin että liikkumaankin on päässyt. Nyt on työstä muutaman päivän huili, tiedossa on ainakin ulkoilua ja ehkäpä hiihtoa huomenissa. Maanantaina pääsen pitkästä aikaa hierojan käsiin, ihanaa! Tänä talvena olen jotenkin tuntenut oloni vähemmän väsyneeksi kuin aiempina, usein tammikuu varsinkin on sellaista aikaa että vaikka kuinka nukkuisi niin aina vaan väsyttää. On miehen kanssa syöty ensimmäistä kertaa tämä talvi D-vitaamiinia reilusti virallista suositusta suuremmalla annoksella. Uskon, että tällä on varmasti vaikutusta virkeämpään olooni. Nyt ulos nauttimaan auringosta ja imemään D-vitamiinit irti luonnon omasta lähteestä!

Ystävänpäivän Yllätys

Ja aivan ihana sellainen. Rakkaalta. Miehelle kyllä taas kerran täydet pisteet ihanan lahjan valinnasta. Enkä todellakaan osannut odottaa mitään. Olin itse niin nolo tyyppi, etten oikestaan noteerannut ystävänpäivää juuri millään tavalla, muutamaa toivotusta ja tekstiviestiä lukuunottamatta. Oli jotenkin kiirus ja en ehtinyt ajatella suuremmin koko asiaa. Eilisen aamuvuoron jälkeen, joka meni tien päällä työreissussa, kävin tervehtimässä mummoa. Mies haki minut sieltä ja vei syömään. Päälle kahvit appiavanhempien luona. Illalla elokuva ja uutta suurinta herkkua; hedelmiä ja valion makurahkaa. Ja tämä ihana yllätys. Mahtavan pirteä kukkakimppu, joka toi kevään kerralla keittiöön sekä vielä paketti päälle. Paketista paljastui suloinen yöasu, jonka kuosi tuo eittämättä mieleen kesän ja mummolan. Olen näistä niin iloinen! Suurkiitokset Rakkaalle jälleen kerran!

Rentouttavaa viikonloppua!

Täällä se alkaa aurinkoisessa pakkassäässä. Kylmää on, mutta niin kaunista! Aamureippailut on suoritettu kauppareissun merkeissä, viikonlopun varalle haalittu kaappiin herkkuruokia. Kaupasta nappasin mukaan suunnittelemieni tulppaanien sijaan kauniin tulilatvan, joka ei onneksi vaikuttanut olevan pakkasesta moksiskaan. Pari koneellista pyykkiä pyöritetty. Nyt pientä välipalaa, sitten salille ja uimaan. Päikkärit suunnitteilla iltapäivälle. Huomenna ehkä hiihtoa taas. Tai mitä huvittaa. Rentoa eloa.

Hiihtoa!

Tänään oli täydellinen päivä korkata hiihtokausi. Jäällä oli kevyt viima, mutta aurinko lämmitti niin ettei se haitannut yhtään. Nautin liikkeestä ja auringosta täysin siemauksin! Lenkkini oli reilun kympin tietämissä ja sujui melko mukavasti. Käsissä vähän tuntui eilinen kuntosali ja raskaat painot. Mutta ehkäpä uusi liike vetristyttikin kipeitä lihaksia. Lisääntynyt valo tuntuu mahtavalta, nyt alkaa olla jo yli viiteen valoisaa.

Sisälläkin valo saa kodin näyttämään ihan erilaiselta, pirteämmältä. Tosin  se paljastaa villakoiratkin nurkissa. Niitä hätistelin jo aamutuimaan kera imurin. Nyt suuntana kauppa ja sitten lihapullan pyöritykseen. Mars matkaan.

Kevään merkit

Auringonpaistetta ja linnun laulua. Helmikuu alkoi varsin suotuisissa merkeissä!