Ikävä Pargaan on vieläkin kova. Taidan olla niitä ihmisiä, joiden ei koskaan pitäisi lähteä mihinkään, koska paluu arkeen on sitten niin vaikeaa ja haikeaa. Tässä tapauksessa lienee kuitenkin kyse siitä, että tuo loma oli kaikkien aikojen onnistunein ja tunsin oloni siellä ehkäpä onnellisemmaksi kuin ikinä. Kotona sitten arki kiireineen ja velvollisuuksineen läimäisivät vasten kasvoja. Miestäkään en ole paluun jälkeen juuri ehtinyt näkemään. Niin ovat työvuorot menneet ristiin ja muut menot vaatineet verojaan. Mutta kaipa se tästä helpottaa. Täytynee yrittää keksittyä elämän muihin mukaviin asioihin. Eiköhän sitä yhteistä aikaakin vielä löydy =0) Kuvissa Krionerin satama-aluetta Pargan keskustasta sekä näkymiä Venetsialaisen linnoituksen kukkulalta. Huoh**
1 kommentti:
Näitä kuvia katsellessa tulee itselle ikävä Santorinille, jolla käytiin vuosi sitten ja joka oli myös elämäni paras reissu ikinä. Huoh, niinpä.
Lähetä kommentti