Minä nimittäin. Nokka on vieläkin tukossa. Henki ei kulje normaaliin malliin, mutta kyllä se pikkuhiljaa tästä. On se vaan kumma homma, miten tuohon liikuntaan on koukussa. Miten ei vaan oo normaali olo, kun ei oo liikkunu tavalliseen malliin. Periaatteessa tälläkin viikolla on flunssan lomassa on täyttynyt tuo terveysliikunnan suositus ½h x 3/vko, ja silti, tuntuu kuin ei olisi tehnyt mitään. Keho huutaa hikiliikuntaa. Kait sitä on vaan riippuvainen, mutta hyvällä tavalla vaan. Sielu ja ruumis kaipaa sitä tsemppaamista, hikeä ja treenin jälkeistä huippufiilistä. Tunnetta siitä, että on tehnyt "jotain". No, mutta, maltti lienee valttia näissä hommissa. Kipeenä pitää malttaa lepuuttaa. Onpahan motivaatio kasvanut tässä paranemista ootellessa. Ja olenhan jo paranemaan päin!
Muuten takana viikon työrupeama, pitkiä unia, elokuvailta Murun kera, maailman parannusta rakkaan serkun kanssa, kotihommia ja ainasen sateen kummastelua! Mistä tätä vettä oikein riittää?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti