voi vaikkapa palata kuvien myötä auringon pariin. Eikä tarvitse edes mennä kovin kauas. Eilinen oli poutainen, vaikkei kuitenkaan enää niin lämmin päivä. Syksy taitaa tosiaan olla ovella. Kolkuttelee varovasti. Halusin ottaa kesäisiä kuvia todistellakseni itselleni, että kesä pesii vielä luonamme. Lämpömittari vain muistutti tosiasioista. Viileäksi käy. Kaikissa vuodenajoissa onneksi on omat hyvät puolensa. Ja minä pidän syksystä. Ensimmäinen kirpeä, kuurainen syysaamu. On kylmää, mutta aurinkoista. Hengitys huuruaa. Raikasta ja ihanaa.
Siihen on kuitenkin vielä matkaa. Eihän sitä tiedä, josko meitä vielä lämmölläkin hellitään. Loppukesä, ei syksy vielä. Malttia elää jokainen päivä. Näihin kuviin voi palata talven pakkasilla. Kun kaipaa kesään. Lämpöön ja valoon.
Siihen on kuitenkin vielä matkaa. Eihän sitä tiedä, josko meitä vielä lämmölläkin hellitään. Loppukesä, ei syksy vielä. Malttia elää jokainen päivä. Näihin kuviin voi palata talven pakkasilla. Kun kaipaa kesään. Lämpöön ja valoon.
Eilen en halunnut enää nököttää kotona. Otin auton alle ja hurruutin mummolaan. Jalka ei hirveästi tykännyt. Mutta mieli kyllä. Nämä inspiraatiokuvat sieltä ja lähimaastosta. Mummolassa on hyvää henkeä.
1 kommentti:
Ihana auringonpaiste kuvissa. Ehkä ensi kesä olisi säiden puolesta suotuisampi. Sitä odotellessa.
Mummolakuvissa on tunnelmaa.
Lähetä kommentti