Ruokapuhetta

Minä tykkän ruoanlaitosta. Tosi paljon. Painan ruokaohjelmista ja lukemistani ruokaohjeista pieniä pätkiä takaraivoon ja yhdistelen niitä omiksi resepteiksi. En koskaan tee mitään ruokaa ohjeen mukaan. Leipoessani tarvitsen kyllä tarkat mitat. Ainakin kakuissa ja muissa makeissa. Suolaiset leivonnaiset syntyvät useimmiten myös omasta päästä. Ruoanlaitto on minulle samanlaista akkujen lataamista kuin liikunta. Kun kokkaan, en ajattele mitään muuta kuin ruokaa. Kokkailun paras puoli lienee kuitenkin syöminen. Sekä onnistumisen kokemukset. Se, että saa tehdä muillekin hyvää. Hyvä ruoka, parempi mieli. Minä olen armoitettu herkuttelija. Siksi tuo liikunta onkin hyvä aisapari harrastuksena, mahtuu kulkemaan ovista niin ettei karmit hirtä kiinni. =0) Tänään mies olisi halunnut mennä ulos syömään. Mutta minä halusin kokata. Loppuutulokseen olimme molemmat tyytyväisiä.

Tänään tarjolla siis:

*salaatti edellisen postauksen mukaan, paitsi että kirsikkatomaatit menivät varsinaiseen ruokaan ja tilalle silppusin ilmakuivattua kinkkua

*jasmiiniriisiä keitettynä kasvisliemessä

*kylmäsavulohi-katkarapupastaa, joka höystetty runsaalla sipulilla ja valkosipulilla, kirsikkatomaatilla, rakuunalla ja valkopippurilla sekä tujauksella Pirkan kevätsipuli-sulatejuustoa

Nyt sohvalle viltin alle kirjan kanssa vatsaa vajuttelemaan. Kävin aiemmin kirjastossa haalimassa uutta ahmittavaa. Illalla sitten liikkumaan siskon kanssa.