Loma nimittäin. Ahistaa! Argh! Miten ehdin tehdä mitään enää? Milloin on yhteistä vapaata seuraavan kerran miehen kanssa? Mistä löydän motivaatiota? Noh noh, kyllä se siitä. Päivä kerrallaan. Mulla on aina sama homma. Tämä lomanloppupaniikki. Tuntuu kuin elämä loppuisi siihen paikkaan. Masentaa jo pari päivää etukäteen. Mutta sitten kun pääsee taas töihin kiinni ja siellä pari päivää hengailee, ei ahdista enää. Toivottavasti ei tälläkään kertaa. Arki on ihan hyvästä välillä. Sitten vapaakin maistuu taas ihanalle. Arjen rytmi antaa raamit elämälle. Kyllä kaikelle kivallekin jää vielä aikaa. Se on itsestä kiinni. Asenteesta. Eikös niin?
2 kommenttia:
Lomakelit taisivat ainakin suosia sua!
Ja niinhän se on, että kyllä se arki siitä aika nopsaan lähtee sujumaan. Ihana syksykin tulossa. =)
Suosivat todellakin =0) Välillä oli hippasen turhankin kuuma. Syksystä tykkään ihan hirmuisesti, oon sitä oikeestaan jo oottanutkin. Tuo työn alku se vaan tässä tökkää ja pahasti. Mutta taytyy muistutella itselleen että tosiaan se asenne ratkaisee! Aina.
-Anki
Lähetä kommentti