torstai 7. elokuuta 2008

Olemisen sietämätön keveys

Polvi kipuaa edelleen ja olen sairaslomalla. Ei uskoisi miten koville ottaa kun pitäisi malttaa olla vaan. Juu, tiedän, ei saa valittaa, tämä kuitenkin ohimenevää ja on paljon ihmisiä jotka ovat oikeasti tosi sairaita. Tiedän. Mutta ketuttaa silti. Haluaisin lenkille, pihatöihin, touhuta normaaleja asioita normaaliin tahtiin. Parane jalka, parane.

Mietin, miten usein arjen kiireessä toivon, että olisi aikaa olla vaan. Mikä nyt sitten mättää, kun sitä olisi roppakaupalla. No, kai se on ihmisen luonto, halu itsemääräämiseen. Nyt kun lepo onkin pakollista, se ei tunnu enää hyvälle.



Kitinän keskellä tajuan kuitenkin, että paljon on aihetta kiitokseen. Mies huolehtii jalkapuoli- vaimostaan. Käy kiltisti kaupassa hakemassa kaiken mitä pyydän. (Osti myös Duffyn levyn) On rakkaita ihmisiä ympärillä jotka välittävät ja kysyvät vointia. Tarjoavat apua. Perhe ja ystäviä. Yksi ystävä erityisesti, jonka lasken lähes perheeksi. Olen kuitenkin pääosin terve. On vielä kesä, kärpäsiä ja aurinko paistaa. Ja illalla lämmitetään taas sauna. Ja sytytellään kynttilöitä hämärtyvässä illassa. Ja ehkä takkaankin laitetaan tulet.
Tarkemmin ajatellen kaikki on vallan mainiosti.

4 kommenttia:

Pisaroita kirjoitti...

Voi rähmä :( Toivottavasti tuo polvi nyt paranee, kurjaa sairastaa. Ei sitä siinä omassa kivussaan aina jaksa ajatela muiden kärsimyksiä, lieneekö tarvekaan. tuo enkeli on ihana <3

Anki kirjoitti...

Kyllä se tästä, ei enää edes niin särje, jos malttaa olla ihmisiksi. Tylsyys ja tuskailu päälimmäiset ongalmat lähinnä. Enkeli on minustakin ihana, piti nostaa makuuhuoneesta paraatipaikalle. Rakkaalta ystävältä lahjaksi saatu tuo kaunistus =0)

*Katinkainen* kirjoitti...

Sitä joutuu toisinaan oikein tarttumalla tarttumaan tuohon viisaaseen toteamukseen:
Tarkemmin ajatellen
kaikki onkin ihan hyvin!!!
Tänään on näin ja huomisesta emme tiedä...Ja kun tarkasti katsoo, kiitoksenaiheita onkin ympärillä kasapäin...
Ehkä nyt on vain aika olla vähän paikallansa...huomatakseen,
kuinka hyvin asiat ovatkaan!!!=O)
Polven kipuilusta huolimatta, toivottelen sinulle silmiä avaavia hetkiä ja oivalluksen hienoja tuokioita!!!
Mikään kun ei tapahdu turhaan!!!
Toivotaan kuitenkin,että polvi ajallaan siitä tokenee....

Ja lopuksi sinulle rutistus...
Potilaat tarvitsevat erityisen paljon rutistuksia!!!=O)

Hanneloore kirjoitti...

Heippa Anki!

Ihana kirjoitus ja juuri niin totta..
Ihmisellä on taipumus haluta aina sitä toista asiaa..
Tuleva syksykin on ihana asia, ulkona hämärtää ja kynttilän valo näyttää ihanalta.
Toivottavasti polvesi paranee nopeasti ja pääset nauttimaan syksyn raikkaista lenkkeilyilmoista.

Haleja täältäkin ja mukavaa viikonloppua:))

Hanna