Auringon laskiessa mailleen torstai-iltana minä väänsin pitsaa. Ihanaa, että se aurinko laskee aina vain myöhemmin ja myöhemmin. Vireystila ja valon määrä jokseenin korreloivat keskenään, vaikka d-vitamiinin nimeen vannonkin. Tällä kertaa pitsa olikin varsinainen runsauden sarvi, johon työnsin lähes kaikkea mitä jääkaapista löytyi. Eli peruspohjalla siis broilerin filettä, oliiveja, kirsikka- ja aurinkokuivattuja tomaatteja, ananasta, pestoa, ketsuppia, aura- ja fetajuustoa. Päällä vielä ilmakuivatut kinkut, jota taidan nykyään tunkea vähän joka sapuskaan. Hyvää kun on. Ja taas osui ja upposi. Niin oli hyvää, että kieli meinasi mennä perästä!
Tänään olen viettänyt aamupäiväreippailujen jälkeen puunauspäivää. Eli rätti kädessä jynssännyt erinäisiä kohteita kodissa, joita ei perussiivouspäivänä tule nuohottua. Suuremman siivouksen hoidin alta pois jo eilen jo ennen töihin lähtöä. Innostuin pesemään myös kaikki ikkunat, toki tietysti vain sisäpinnat, mutta tästä ponnistuksesta olen eritysen ylpeä ;0) Tämän päälle oli hyvä palkita itsensä kaurapuurolla! Olen maailman laiskin laittamaan ruokaa ollessani yksin kotona.
Sitten vielä siihen pöyhkeyteen. Siis minä en pöyhkeie. Vaan hiukset. Silloin kun jaksan tsempata ja näyttää niille tätä uudehkoa ystävääni Remingtonia. On loistava värkki. Hiukset kihartuvat jo lähes raudan nähdessään ja sillä saa juuri mukavaa luonnollisen oloista tuuheutta tähän päähän. Toki todellisuudessahan menen yleensä hiki ja pipo päässä tuhatta ja sataa ihanien kiharoiden ollessa haavetta vain. Pitäisi pyrkiä näyttämään ihmiseltä useammin ja treffata herra Remingtonia tiheämpään tahtiin. ;0) Lämmittäähän toki jo se pelkkä ajatuskin, että periaatteessa hiukseni voisivat näyttää hyvältä!
Liikuntoja:
*to pyöräily 30min + kävely 40min
*pe työmatkakävely 1h 40min
*la pyöräily + sali 2h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti