Tämä kaveri viiletti pihamaalla aamutuimaan. Pieni otus, jota lähes säälitti kuvata, kun oli niin peloissaan. Yritin pitää etäisyyttä ja välttää äkkiliikkeitä, mutta silti tyyppi oli aika epäluuloinen. Taitaapa olla paljon samaa meissä. Siilissä ja minussa. Helposti piikit pystyssä. Puolustuskannalla. 
10 kommenttia:
Pikkusiskoni pihamaalla viiletti viime kesänä montakin siiliä,mutta tänä kesänä kurkisteluretket evättiin,sillä koiravauvan tähden tiivis kanaverkko ympäröi nyt koko tontin..
Tuhisevainen siili ei enää pääse tallustelemaan heidän pihalleen..harmi!!!
Siinä on eläin,jota voisi pällistellä ja ihmetellä pitkät tovit!!!<3
Suloinen viipottaja!!!
Meidän pihalla ei käy muuta kuin naapurin kissa,joka aamusella heräsi unosiltaan patioltamme tyynyvarastoni päältä(tuolien tyynyt pärekorissa jemessä)...
Jäi kiinni tekosistaan!!!=O)
Vaan eipä tuo minua haittaa..
Nukkukoon minun puolesta vielä vähän aikaan,ennen kuin kiikutan tyynyt sisälle homehtumasta..
Siilit on jotenkin söpöjä ja niin hellyytäviä, piikeistä huolimatta...
Ihanan värikäs blogi sinulla, kuvanneeko sinua?
Hannukka
Oi, sait kuitenkin hauskoja naamakuvia :)
Ihana otus! Meilläkin oli silloin syntymäpäiväpippaloiden iltana tuossa pihalla siili. Näin minäkin pitkästä aikaa tuon suloisen siilin.. Niin usein kun niitä näkeekin vain tuupertuneina tien poskeen. Tylsää. Hyvät kuvathan siitä sait, vaikka todella ovat kyllä pelokkaita vipeltäjiä :´)
Nämä ovat aina toivottuja tyyppejä meidän pihalle:) Ihastuneena olemme tänäkin kesänä saaneet seurata näitä suloistakin suloisempia otuksia vipeltämässä ympäri heinikkoa, joka kerta kun tuhinaa on kuulunut niin ollaan valmiina: hei, siili tulee ja, sitten me vaan tuijotetaan sitä kuin suurtakin ihmettä:) Kivoja kuvia!
Kurkista blogiini!
Ihana pieni ystävä! Muistan, kuinka lapsuudessani meidän takapihalla vieraili eräänä kesänä lähes päivittäin siili. Sitä oli aina mukava katsella, vähän pelottikin ne isot piikit selässä.
suloisia siilikuvia!
täälläkin ne pihalle asti tulevat, ruokaa hakemaan ja kun niitä jatkuvasti ruokkii, pyörivät ihan jaloissa ja pikkuisen kai kesyyntyvätkin?
pikkuiset piikittömät siilivauvat suosikkejani, tuhisevat kuin vauvat konsanaan:)
kerran löysimme miehen nokialaisesta sellaisen, kumoon mennyt kenkä tuntui kai heti kodilta?
siiliterkuin, ei kuitenkaan piikit pystyssä:)
päivi
Voi pientä tyyppiä! Siitä onkin hirmuisesti aikaa, kun olen viimeksi siilin nähnyt. Aika eksoottisia elukoita voi silti yöllä bongata meidän parvekkeelta, nimittäin lepakoita! Asun keskellä kaupunkia, joten se tuntuu aika hassulta.
Lähetä kommentti