Hetki vain, ja hän oli poissa. Hän, joka oli ollut lähdössä jo pitkään. Matkalle kotiin. Syksyn viileänä, harmaana, sumuisena aamuna sammui kultainen sydän. Vaikka tiedän, että hänellä on nyt hyvä. On silti ikävä ja suru suuri. Kuinka paljon häneltä sainkaan. Kiitos siitä kaikesta. Vielä tavataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti