Mikä maa, mikä planeetta???

Miten helkkarissa ihminen voi mennä sekaisin yhdestä kesäaikaan siirtymisestä?? Ensin olin siirtymässä jo viikkoa liian aikaisin ja höpötin töissäkin kaikille, että muistakaahan siirrellä kellojanne, että olette oikeaan aikaan töissä. Yökkökin tuuletteli tuntia lyhyempää yövuoroaan. Ja aivan turhaan. Lienevätkö osuneet työmaalle oikeaan aikaan, tiedä tuota. Itse kun jäin autuaasti lomalle. Nyt olin tärkeänä illalla nukkumaan mennessä laittanut kellon jo kesäaikaan ja soimaan aamulla, jotta osaan herättää lapsen lentopalloturnaukseen. Ja kappas vaan. Kun olin herättänyt lapsen, laittanut aamupalan ja toinenkin pomppi jo yläpystyä hereillä, huomasimme, että kännykkäni olikin hoidellut ajat kohdilleen ihan omatoimisesti yöllä ja niinpä olimme kaikki pystyssä tuntia liian aikasin. Eli entistä aikaa vaille kuusi! Argh. Eikun lapsonen vielä tirsoille ja minä kukkumaan tunnin verran oikean lähtöajan koittoa. Kyllä ei ole liian hienoista vehkeistä kuin haittaa, sanoisi meidän isä. Ja sitäpaitsi, ei taida pääkään leikata tällä tytöllä ihan

partaveitsen lailla. =0)

Päivän pipana

Sain vastikään tämän mieltä lämmittävän, ihanan tunnustuksen Vaaralan Krisseltä. Kiitokset Krisselle rutistusten kera <3

Haluaisin jakaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville seuraamilleni viehättäville blogeille:

Tuulalle Olohuoneeseen :0)

Sanojen kantamana Katariinalle :0)

sekä Ilonan kotiin :0)

Täältä pesee!

Keskellä viikkoa

Me lomailemme. Ihan kotisilla vaan. Päivään kuului ruokaostoksia, lötköilyä, herkkuruokaa ja pitkä lenkki miehen siskon kanssa. Lähikaupassa leikkuutetut lohimedaljongit kävivät pannun kautta uunissa ja saivat seurakseen paistettua kevytvuohenjuustoa, miniluumutomaatteja ja hapankaalia. Meidän ilta menee agenttihommiksi. Pääsemme vihdoinkin käsiksi uusimpaan Bondiin. Vähänkö olen tätä odottanut! Toivotaan etteivät James & kumppanit petä odotuksia tälläkään kertaa.

Ps. Käytiin viikonloppuna tyttöjen kanssa katsomassa "Himoshoppaajan salaiset haaveet", eikä ollut huono ollenkaan. Kimaltavan pinnan alta löytyi oikein sanomaakin ja kaupanpäällisiksi sai monet hersyvät naurut.

Metsää puilta

Joskus sitä miettii kaiken kiireen ja hälinän keskellä, että mikä se oikein olikaan elämässä tärkeää. Tuntuu että pienet asiat estävät näkemästä kokonaiskuvaa ja sitä sortuu takeltelemaan epäolennaisten asioiden suohon. Kun on kiire ja paljon pakollista tehtävää tulee helposti kärpäsestä härkänen. On turha murehtia asioita joille ei voi mitään ja on turha surra etukäteen tulevaa, kun asioilla on kuitenkin tapana järjestyä tavalla tai toisella. Jotkut jutut kulkevat omia ratojaan, etkä voi kuin vierestä ihmetellä. Ehkäpä juuri se tekee elämästä ihmeellistä. Usein saavuttaa haluamansa mutkan kautta, silloin kun sitä vähiten odottaa. Pienet asiat tuovat suurimman ilon, parhaat jutut ovat usein ilmaisiakin. Kuten kävelylenkki raikkaassa, aurinkoisessa maaliskuun sunnuntaisäässä.

Kohta painelen sellaiselle.

Kun on aikaa pysähtyä, näkee kirkkaammin.

Aurinkoista uutta viikkoa ja kepeitä sydämiä <3

Hyvä päivä

Suurimpana syynä se, että päivä oli vapaa. Yhdeksän päivän työputken jälkeen se tuntui taivaalliselle. Sai herätä miehen kainalosta ilman kellon soimista. Lisäksi paistoi aurinko, oli mitä ihanin kevätsää ja ulkoilin iltapäivällä lämmössä paistatellen parisen tuntia. Sain siivottua ja pestyä pyykkikorin tyhjäksi, sekä vaihdettua lastenhuoneeseen kevätverhot. Sain myös viimein aikaiseksi käydä kempparissa ostamassa meikkivoidetta, joka loppui jo ajat sitten. Huomenna ei enää tarvitse työntää naamaan sitä kesällä sopivaa sävyä ja todeta, että naama näyttää käyneen solariumissa, kaula ei ;0) Muistin hankkia myös uuden Vitaliksen, joka uhkaavasti läheni loppuaan. Ja ilman Vitalista ei tämä tyttö tule toimeen päivääkään. (Vitalis edustaa minulle korvaamatonta huulirasvaa, pienenä äiti työnsi sitä kyllä poskiinkin pakkasella. Olen kokeillut kaikki huulirasvat ja ei ole Vitaliksen voittanutta. Bonuksena ihana tuoksu.) Se uhkakuva siis poissa päiväjärjestyksestä. Nyt odottaa vielä iskemätön Kotivinkki ja varpaankynsien lakkaus. Illemmalla saunaa ja Kotikatua.

Torstai oli tänään toivorikas, Kevät on jo täällä!

Pyhänä

Pöperönä kurkku-kaalisalaattia, jossa molemmat ainesosat siis raasteena, joukossa fetakuutioita. Kastikkeena oliiviöljyä ja hunajaa. Tämä tarjolla kera perinteisen lihapullan. Tosi hyvää! Äiti laittaa tuorekurkun sijaan suolaista, huippua sekin. (hermo meinaa mennä kun blogger jostain syystä pyöräyttää kuvan nurin niskoin, mutta olkoon,olen tyyni ja rauhallinen)

Kuva iltalenkin varrelta mitä kauneimpana kevätiltana. Valo on vaan jo ihan erilaista kuin muutamia viikkoja sitten. Tähtitaivas näkyi sinisellä pohjalla. Olen ottanut kävelysauvat taas tehokäyttöön. Niillä saa peruslenkkiin uutta pontta ja liikettä alleihin. En voi uskoa, että joitakin vuosia sitten oli niin pöljä, että vannoin etten tule moisia kapistuksia ikuna omistamaan. =0) Hyvät vehkeet ja kasvattavat liikunnan tehoa kummasti. Sauvakävely on 20% tehokkaampaa kuin normaalikävely.
Näyttäköön miten höperölle hyväänsä!

Loistopläjäys

Eilen tuli FST:n puolelta ainakin minuun hienosti uponnut Onnentie. Tanskalainen Lykkevej on valmistunut 2003 Morten Arnfredin ohjauksena. Ylhäisörouva Sara joutuu yhtäkkiä omilleen kun käy ilmi, että hänen miehellään on suhde nuorempaan naiseen. Elokuvaa kertoo Saran selvitymistarinan humoristisin, mutta raskaita aiheita kaihtamattomin keinoin. Katsoja saa seurata kuinka Sara rakentaa elämänsä uudelleen aivan erilaiseen yhteisöön johon hän on tottunut. Omalla ehtymättömän positiivisella ja ennakkoluulottomalla olemuksellaan Sara onnistuuu luomaan ympärilleen hurmaavan ja varsin erikoisen ystäväpiirin, niin ettei tilaisuuden tarjoutumisesta huolimatta haluakaan palata enää entiseen "helppoon" elämäänsä. Loistava aikuisen naisen kasvutarina. Lisää tällaista telkkariin!! Sattuiko joku muu näkemään Onnentien?